Aloin tässä yhtenä aamuna miettiä pienenä metsän omistajana, mitä tehdä vanhoille metsille omalta kohdalta. Monimuotoisuudesta vouhotetaan ja ikimetsiä pitäisi perustaa, sekä lahopuuta suosia. Professorien ja muiden asiantuntijoiden kanssa olen joissain asioissa eri mieltä.
Tiensä päähän tullut vanha metsä on lopettanut hiilen sidonnan ja lahotessaan alkaa vapauttaa hiiltä ilmakehään, eikä se ole minusta hyvä juttu. Vanhat metsät huonokuntoisina ovat myös taudeille ja erilaisille hyönteisille alttiita.
Kohta 50 vuotta metsiäni hoitaneena aion jatkaa samaa malliin, jos valtiovalta vain sen sallii. Minusta hyvin hoidettu metsä tuottaa omistajalleen tuloja ja pitää yhteiskunnan rattaat pyörimässä. Metsän vihreys on kaunista katseltavaa.
Luontoarvoja kunnioitan ja otan ne omalta osaltani myös huomioon. Puun kun istuttaa ja katselee sen kasvua taimesta tukkipuuksi, on erilainen perspektiivi kuin ihmisellä, joka on asunut kivisen kaupungin keskellä ja korkeasti oppinut.
Pidetään metsistämme huolta ja annetaan niiden kasvaa.
Kirjoittaja on Kannan vanha isäntä ja Heinolan kaupunginvaltuutettu (kesk.).