Suomen sisäistä turvallisuutta on rakentamassa lukuisa joukko turvallisuuden viranomaisia, kuten rajavalvonta, pelastuslaitos, hätäkeskus, oikeuslaitos ynnä muut. Poliisi on viranomaisista kuitenkin keskeisimmässä asemassa. Poliisi pohjimmiltaan huolehtii siitä, että kansalaisten oikeudet vapaaseen elämään toteutuvat.
Poliisin rooli turvallisuudessa korostuu nykypäivänä, kun julkisuuteen kantautuu rikoksia, jotka suurimmalta osin perustuvat epäonnistuneeseen maahanmuuttopolitiikkaan. Etniset jengit, kunniaväkivalta, alaikäisten grooming ja joukkoraiskaukset ovat ilmiöitä, joita ei menneinä vuosikymmeninä Suomessa edes tunnettu.
Suomi seuraa muiden Pohjoismaiden perässä, tosin viiveellä. Tanskassa asiaan on jo herätty, Ruotsi on kovaa vauhtia heräämässä.
Poliisien määrä on yksi tunnusluvuista, joilla yhteiskunnan turvallisuutta mitataan. Tiedämme, että vuosituhannen alussa poliiseja oli enemmän ja ympäristömme oli turvallisempi. Poliisien lisääminen ei tapahdu kuitenkaan hetkessä, eikä koulutuspaikkojen määrän nostaminen yksinään ole ratkaisu. Varovasti täytyy suhtautua myös ehdotuksiin, joilla poliisikouluun pääsemistä pyritään helpottamaan.
Poliisien resurssit ovat varmistettava erityisesti henkilöstön osalta.
Yksi ehdotus on ollut, että kieliosaamisesta joustettaisiin maahanmuuttajahakijan kohdalla. Tämä tasa-arvoa päin naamaa räikeästi lentävä ajatus ei saa tukea ainakaan minulta. Kelpoisuusvaatimusten tulee olla samat kaikille, eikä ohituskaistoja voida hyväksyä.
Lisäksi maahanmuuttajien lisääminen poliisikoulussa luo uusia ongelmia. Etnisen poliisin lojaliteetti jakautuu pakostikin yhteiskunnan ja oman viiteryhmän välillä.
Nykyhallitus on hehkuttanut onnistumisenaan sitä, että se on lisännyt poliisien määrää. Osaltaan tämä on totta, mutta toisaalta osa lisäyksestä on tapahtunut ainoastaan paperilla. Poliiseja tarvitaan erityisesti kentälle ja tutkintaan, ei paisuneeseen johtoportaaseen. Historiallisesti tähän tilanteeseen on päädytty perustamalla Poliisihallitus, joka on syönyt resurssia operatiivisesta toiminnasta.
Oma luottamukseni Poliisihallitukseen on horjunut. On viitteitä, että johto on vieraantunut kentästä niin paljon, etteivät aika-ajoin edes tiedä, mitä siellä tapahtuu. Ehkä olisi järkevämpää purkaa Poliisihallituksen organisaatiota ja ohjata resursseja kentän toimintaa.
Poliisin tehtävien hämärtymisen oireet ovat nähtävillä. Kun esimerkiksi ehkäisevässä työssä on vihreitä edustava nettipoliisi, joka rauhoittelun sijasta provosoi keskustelijoita ja levittää omaa ideologiaansa, on kysyttävä tosissaan, ollaanko nyt poliisin ydintehtävien äärellä.
Poliisien resurssit ovat varmistettava erityisesti henkilöstön osalta. Monet nuoret valmistuvat poliisikoulusta, jonka jälkeen roikkuvat määräaikaisissa työsuhteissa kuin löyhässä hirressä monta vuotta ennen vakinaistamista, mikä varmasti vaikuttaa alan houkuttelevuuteen. Vetovoimaa on lisättävä, sillä edes nykyisiä poliisikoulun aloituspaikkoja ei saada täytettyä.
Ainoastaan hyvin resursoitu ja riittävä poliisitoimi kykenee takaamaan sisäisen turvallisuuden, joka on nykyisessä kansainvälisessä maailmassa monien uhkien kohteena.
Kirjoittaja on hollolalainen kansanedustaja, puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas (ps.).