Luhangan tuulivoimahankkeen valituksia käsittelevän jutun (IH 5.1.) yhteyteen toimittajalta livahti vuoden vanhaa asiaa.
Joulukuussa 2021 teimme valitusta Mawsonin malminetsintäluvasta Jyväskylän ja Luhangan rajalla Olen yksi maanomistajista tällä alueella. Sittemmin Mawson luopui luvastaan ennen sen voimaan tuloa.
Viranomaistoiminnasta asiassa jäi hieman hampaankoloon. Saimme vahvistuksen luvan raukeamisesta Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesilta 16.2.2022, lähes kuukausi valitusajan päättymisen jälkeen.
Malminetsintä aiheena on erittäin ajankohtainen kaivoslain tullessa käsittelyyn. Parannuksena on esitetty, että malminetsintävarausten kokoa ja kestoa kohtuullistetaan. Syytä onkin. Muistaako joku vielä 13 000 hehtaarin varauksen, joka ulottui Luhangasta Leivonmäelle?
Malminetsintä ei ole harmitonta kivien potkimista.
Uudistuksessa kuntien päätösvalta kaivoslupavaiheessa on lisääntymässä. Vaille riittävää huomiota on jäänyt malminetsinnästä aiheutuvat haitat, kuten vuosikymmenten epävarmuuden seuraukset muiden elinkeinojen investointeihin. Malminetsintälupakierre voi olla maanomistajan riesana vuosikymmeniä, kuten meillä.
Kunta ei voi kieltää malminetsintää sillä perusteella, että kaivos ei sovi alueelle. Se voi vaikeuttaa kaivostoiminnan kieltämistä alueella myöhemmin. Luonnonsuojelualue ei ole este. Vain kansallis- ja luonnonpuistot ovat luonnonsuojelulaissa nyt rajattu malminetsinnän ulkopuolelle.
Malminetsintä ei ole harmitonta kivien potkimista. Ympäristöbiokemisti Jari Natunen (Kansalaisten kaivosvaltuuskunta – MiningWatch Finland ry) on tutkinut aihetta. Satojen metrien syvyyksiin ulottuvat kairaukset voivat sekoittaa pinta- ja pohjavesiä ja tuoda esiin raskasmetalleja sekä mineraaleja, jotka reagoivat arvaamattomasti maan pinnalla.
Kairauksessa käytettäviä kemikaaleja myös kontrolloidaan puutteellisesti. Tutkimusmontut voivat olla jopa viisi metriä syviä kaivantoja. Syntyviin riskeihin nähden luvissa asetetut vakuudet ja korvaukset ovat naurettavan pieniä.
Kaivoslobbarit korostavat julkisuudessa, että malminetsinnästä seuraa harvoin kaivos ja jos seuraakin, niin vasta 20 vuoden päästä. Mielestäni tämä ei ole mikään selitys. Tämän hetken päätöksillä turvataan tai tuhotaan ympäristö tuleville sukupolville.
Kaivannaisjätteiden käsittelyn tekniikan ja valvonnan parantaminen on osa ratkaisua. Ympäristörikoksilla ei saisi kukaan rikastua. Jos kaivosten jäteasiat saadaan kuntoon, on vähemmän syytä huolestua kotia ympäröivästä malminetsintäluvasta.
Ympäristöystävällisen kaivosteknologian kehittäminen saa vauhtia toden teolla vasta, kun lainsäätäjät vaativat sitä.
Kirjoittaja on psykologi, Jyväskylän kaupungin varavaltuutettu, rakennus- ja ympäristölautakunnan jäsen sekä eduskuntavaaliehdokas (kesk.).