Rakkaassa Suomessa kansalaiset ovat melko yksimielisesti tuomitsemassa Putinin hyökkäyssodan Ukrainaan. Monet länsimaat ja USA ovat paljon tukeneet Ukrainaa tässä sodassa.
Pelottavaa on sodan eskaloituminen eli laajeneminen, koska USA on myös valmistautumassa sotaan Kiinaa ja Irania vastaan. Maailmanrauha tarvitsee suunnanmuutoksen.
Samaan aikaan pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus Suomessa on kompuroinut talouspolitiikassa ja sote-palvelujen uudelleen järjestämisessä. Vielä harkitsemattomampi on hallituksen ajama translain uudistus. Tavallinen kansalainen näkee, että lain valmistelussa harkintakyky on pahasti pettänyt, mutta kokoomuskin päätti puoltaa sitä.
Tavallinen kansalainen kysyy, miksi sukupuolta on tarve vaihtaa, jopa kerran vuodessa. Sukupuoli ei ole ilmoitusasia, vaan pysyvä ominaisuus. Piste. Sosiaalivaliokunnan enemmistön ponnessa esitetään samaa oikeutta jopa lapsille, surullista ja järkyttävää.
Liiallisessa keskittämisvimmassa tarvitaan suunnan muutos Heinolassakin.
Jos eduskunta hyväksyy Marinin hallituksen kaavaileman translain, tulemme näkemään yhä suurempaa lasten ja nuorten pahoinvointia hyvinvoinnin keskellä. Suomi ansaitsee ja tarvitsee suunnanmuutoksen maan hallituksen työskentelyssä.
Entä meillä hyvässä Heinolassa? Vaikka suurin osa suomalaisista haluaisi asua maaseudun kaltaisissa olosuhteissa ja pitää koko maan asuttuna, päättäjät tekevät tämän mahdollisuuden heikoksi tai mahdottomaksi.
Onko tosiaan niin, että tarpeettoman suurien mammuttikoulujen rakentamisten jälkeen Heinolan velkataakka on paisunut niin hallitsemattomaksi, että kaikki pitää myydä pois? Yli sata vuotta vanha, kaupungin omistama Marjoniemen kylätalokin lienee kaupungille lähes arvoton, mutta kyläläisille monella tavalla tarpeellinen.
Vähäväkisissä kylissä ovat loppuneet jo kauppa, postitoimisto ja koulu. Nyt kiinteistöjen myyntiä valmistelevat viranhaltijat ja kaupunginhallitus antavat kylmää kyytiä kylillä asuville kauppaamalla viimeisetkin palvelupisteet, kylätalot.
Kyläyhdistyksen lisäksi kylätaloja ovat käyttäneet esimerkiksi paikallinen hirviseurue, jumpparyhmät ja tiehoitokunnat.
Kaupunginhallituksessa vain Hanna-Liisa Endén (kd.) puolusti kylien elämää. Kaupunginjohtaja Jari Parkkonen on tosin aikaisemmin sanonut, että kyläyhdistyksille tulisi antaa toimintamahdollisuus kylätaloilla, vaikka ne myytäisiinkin.
Valitettavasti kaupunginjohtajakin on saanut kylmää kyytiä monille hyville esityksilleen. Liiallisessa keskittämisvimmassa tarvitaan suunnan muutos Heinolassakin, myös pieniä ja heikkoja pitäisi puolustaa.
Kirjoittaja on Heinolan kaupunginvaltuutettu (kd.).