Yksi parhaista asioista Heinolaan paluumme jälkeen oli se, kun saimme vaimon kanssa kutsun ryhtyä seniorikuntosalin vertaisohjaajiksi. Viiden vuoden aikana opimme itse käyttämään kuntosalia ja huomasimme, miten hyvää se meille teki.
Oli hyvä syy mennä, kun olimme ohjaajia. Muuten emme olisi itse oppineet kuntosalilla käymään ja siitä vielä nauttimaan.
Kirjoitin Heinolan kaupungille kuntalaisaloitteen, jotta seniorikuntosali saisi vielä jatkaa. Ehkä sen kirjoittamisen varsinainen tavoite olikin saada vain asialle huomiota. Sen lopettamisen estämiseen en enää silloin uskonut.
Aloitetta kirjoittaessani vasta oikein oivalsin, seniorikuntosalin tärkeimmän merkityksen eli sen, että se oli erityisen turvallinen paikka opetella ja oppia säännöllinen kuntosalin käyttö ja oman kunnon hoito. Samalla on mahdollista saada uusia ystäviä muista käyttäjistä.
Vertaistukea saimme toisiltamme monissa asioissa. Ikääntyessä kun tulee vastaan jos jonkinlaista remppaa. Toisilta sai monia hyviä neuvoja niihin. Uusien ystävien tapaamista alkoi oikein kaivata. Siinäpä hieno mahdollisuus niille, joille yksinäisyys on ongelma.
Siitä on mahdollista luoda toimintamalli, joka kiinnostaisi muitakin sote-alueita.
Seniorikuntosali oli erityinen sosiaalinen tapahtuma, jossa sai vertaistukea muuhunkin kuin kuntosalin laitteiden käyttöön.
Ovelle tuli aika ajoin uusia ihmisiä katsomaan, mitä kuntosalilla oikein tehdään. Monella on sellainen mielikuva, että se on paikka, jossa oikein voimalla rehkitään ja hiki lentää.
Me sen sijaan etsimme rauhallisesti parempaa liikuntakykyä ja tasapainoa. Emme hae suurta voimaa lihaksiin, vaan vain hiukan parempaa kykyä liikkua ja hyvää oloa.
Rauhallisessa ympäristössä monet uudet uskaltautuivat mukaan ja heistä tuli ahkeria kävijöitä. Samalla Heinola säästi terveyskeskusmenoista, kun monen liikuntakyky parani ja samalla hoitojen tarve väheni.
Nyt, kun jatkamme uimahallin kuntosalilla samaa palvelua, ne, jotka oppivat kuntoaan hoitamaan seniorikuntosalilla, ovat innolla yhä mukana. Niitä uusia ei kuitenkaan enää ole näkynyt ovella kurkkimassa sitä, mitä siellä tapahtuu.
Niinpä se, mikä oli seniorikuntosalissa parasta ja tärkeintä, menetettiin. Uusien mukaan tulo on nyt hankalampaa, kuin mitä se oli terveyskeskuksen alakerrassa.
Heinola menetti hienon mahdollisuuden lisätä ikääntyvän väestön elinvoimaa ja vähentää liikuntaelinvaivojen hoidon tarvetta. Toiminnan lopettamisen sijasta seniorikuntosalia olisi voinut kehittää siihen suuntaan, että yhä useammat ikääntyneet, jotka eivät koskaan ole kuntosalilla käyneet, olisivat päässeet oppimaan, mitä siellä oikeasti tapahtuu ja miksi siellä kannattaa käydä.
Vastuu meistä ikääntyvistä on edelleen Heinolan kaupungilla, vaikka sote nyt maksaakin viulut.
Minulla on unelma: jospa voisimme saada seniorikuntosalin jotenkin takaisin ja yhdessä kehittää siitä vielä paremman palvelumuodon. Siitä on mahdollista luoda toimintamalli, joka kiinnostaisi monia muitakin sote-alueita.
Mielestäni on aivan huikean hieno asia jo pelkästään se, että Heinolassa meille yli 70-vuotiaille on kunnon hoitaminen lähes ilmaista. Saatikka tuo kirsikka kakun päällä, josta saimme iloita viisi vuotta.
Kirjoittaja on kuntosalin vertaisohjaaja.