Suomen Nato-jäsenyyden tielle on ilmaantunut esteitä. Viime kevään toiveikkuus vaihtui ensin hämmennykseen ja sen jälkeen lievään närkästykseen, mutta viimeisimpien puheenvuorojen perusteella realismi alkaa saada yhä enemmän sijaa. Näyttää ilmeiseltä, että Suomen ja Ruotsin yhtäaikainen tie Naton jäseniksi ei ole realistinen vaihtoehto.
Ajatus Suomen ja Ruotsin yhtäaikaisesta jäsenyydestä perustuu pitkälti ulkoministeriön raporttiin ”Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista” (2017) Selonteon mukaan Suomi ei voi olla Naton jäsen ilman Ruotsia, sillä se tarkoittaisi, että Suomella ei olisi suoraa maayhteyttä toiseen Nato-maahan.
Tilanne on nyt kuitenkin toinen. Yhdysvallat ja Iso-Britannia ovat antaneet molemmille maille turvatakuut, ja kumpikin on hakemassa yhtä aikaa jäsenyyttä. Näin ollen ei ole mitään syytä olettaa, että maayhteys olisi enää jäsenyyden yhtäaikaisuuden ehtona, kun tiedetään, että Ruotsista on joka tapauksessa tulossa saman puolustusliiton jäsen.
Arvovaltaisen Foreign Policy -lehden (26.1.) artikkelin mukaan porrastettua jäsenyyttä puoltaa myös se, että Suomi on sotaa käyvän Venäjän rajanaapuri. Yhdysvaltojen ja Naton virkamiesten arvioissa Suomen itärajan vakiinnuttaminen on Pohjolan turvallisuuden kannalta ensisijaista.
Tämän lisäksi Nato-jäsenyyden hallinnollinen toteuttaminen voisi olla helpompaa tilanteessa, jossa Suomi ja Ruotsi menevät Natoon vuorotellen, tässä tapauksessa siten, että Suomi hyväksytään ensin.
Turkin vahva neuvotteluasema perustuu osittain siihen, että se kykenee pitämään koko liittymisprosessia jäissä asettamalla Ruotsille epärealistisia ehtoja. Jäsenyysprosessin eriyttäminen voisi muuttaa neuvottelujen asetelmaa ratkaisevasti.
Tämä voi jo itsessään olla riittävä myönnytys Turkille, jolle käy yhä vaikeammaksi päästä ulos aiheuttamastaan pattitilanteesta kasvojaan menettämättä.
Suomen on rohkeasti valittava nyt oma tie. Se ei ole Ruotsin pettämistä, vaan päinvastoin, siten me helpotamme koko prosessin etenemistä.
Turvallisuuspoliittisen selvityksen mukaan Pohjolan turvallisuus edellyttää vahvaa Nato-liittoumaa, johon Suomi ja Ruotsi kuuluvat, mutta asian eteneminen edellyttää uutta realistista tilannearviota, miten se voi toteutua. Suomi ei voi myöskään sivuuttaa omia kansallisia intressejään.
Kirjoittaja on heinolalainen eduskuntavaaliehdokas (kd.).