Useat kriisit ja tapahtumat ovat ajaneet ihmisiä kokemaan monenlaista turvattomuutta ympäristössään. Ulkoturvallisuuden osalta resursseista on pidetty huolta, mutta sisäturvallisuuden eteen eduskunnassa ei ole saatu paljoakaan aikaiseksi vuosiin.
Sisäturvallisuus maksaa, mutta se on välttämätöntä yhteiskunnan toimintaedellytysten ylläpitämiseksi. Puheiden sijasta poliisin ja sisäturvallisuuden resurssit ovat turvattava todellisesti.
Poliisin näkökulmasta turvallisuuden heikkenevä suunta on surullista koettavaa. Kehitys ei ole yllätys. Tehdyt valtiolliset päätökset, jotka kohdistuvat joko suoraan tai välillisesti sisäisen turvallisuuden sektoriin, vaikuttavat poliisin toimintaan kuormittavasti, mutta myös kansalaisten tunteeseen ympäristön turvattomuudesta sekä kokemuksiin palveluiden heikentymisestä.
Poliisi ei ehdi enää tehtäville tai tutkinnat eivät edisty. Se, että työmäärä lisääntyy, henkilöstö vähenee ja kuormittuu ei ole poliisin vika. Eduskunta ja hallitus tekevät päätöksiä ja asettavat tavoitteita.
Kädet eivät riitä, vaikka painetta olisi mistä suunnasta.
Suomen poliisiin luotetaan korkeasti kansalaisten parissa. Kun toiset ammattiliitot seisauttavat maan lakoilla korjatakseen palkkaa tai työoloja, poliisi venyy hiljaa. Yleistä turvallisuuden tilaa ei saa heikentää. Taustalla on ylivenyvä poliisihenkilö, joka pitää korttitaloa pystyssä.
Suomella ei ole varaa heikentää poliisin toimintaedellytyksiä. Riittämättömyyden tunne koettelee jokaista sektoria aiheuttaen työuupumusta, joka näkyy väsymisenä ja jossa yhä enemmän joudutaan tekemään töitä henkilöstön jaksamisen ja mielenterveydellisten asioiden kanssa.
Samalla, kun tehtäviä ja lainsäädäntöä lisätään, asetetaan nopeampia aikarajoja, korotetaan laatuvaatimuksia, odotetaan tehokkaampaa puuttumista matalammilla kynnyksillä ja yritetään ylläpitää palvelutasoa, ei aikaa, rahaa tai henkilöstöä lisätä. Poukkoilevaa rahoitusta ei ole saatu hoidettua, jolloin ei voida odottaa suunnitelmallisuutta. Korvamerkitty raha on kirous.
Poliisikoulutuksen uudistus ei tuota uusia virkamiehiä tarpeeksi ja korkeakoulutus ohjaa tekijät valikoimaan työtä. Tutkinta ei houkuttele heikon palkkatason ja työkuorman johdosta etenkään perustutkinnassa, jossa haasteena ovat lisäksi kasvaneet näyttökynnykset sekä monimutkaistuneet tutkinnat kansainvälisyys huomioon ottaen.
Kiire ja paine näkyvät niin, että henkilöstö kiertää ja poistuu siviiliammatteihin. Kenttä- ja tutkinnanjohtajat painivat aikarajojen kanssa, joissa kanteluilla yritetään tehostaa poliisin toimintaa. Tilastointiin, seurantaan, raportointiin ja tietojärjestelmien ongelmiin menee liikaa aikaa.
Kenttäpoliisit joutuvat yhä enemmän ottamaan tutkinnan kuormaa tehtäväksi, ja tämä kaikki on pois valvonnasta ja ennalta estävästä työstä. Kädet eivät riitä, vaikka painetta olisi mistä suunnasta.
Tulevaisuuden kasvaneet, esimerkiksi katuturvallisuuteen ja jengiytymiseen liittyvät uhkat vaativat riittävästi resursseja. Meidän on pakko avata silmät negatiiviselle kehitykselle ja sen vaatimille asioille.
Matkaa on kirittävänä, mutta sisäturvallisuuden asiat on laitettava kuntoon ennen sen ajautumista kriisiin.
Kirjoittaja on lahtelainen rikoskomisario, tutkinnanjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas (ps.).