Lapsista ja nuorista puhuttaessa keskiöön ovat viime aikoina nousseet kiistatta erittäin tärkeät kasvatuksen ja opetuksen palvelut. Mielestäni olisi tärkeää nostaa nuorisotyön merkitystä näkyväksi eikä unohtaa tätä erittäin tärkeää palvelua keskusteluista.
Nuorisotyöllä tarkoitetaan nuorten kasvun, itsenäistymisen ja osallisuuden tukemista yhteiskunnassa. Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee valtionosuuksin tai -avustuksin kuntien ja järjestöjen nuorisotyötä ja sen kehittämistä sekä tulosohjaa ja tukee alueellista nuorisotyötä.
Toiminnallaan ministeriö haluaa edistää nuorten osallistumista ja osallisuutta. Paikallisesta nuorisotyöstä, kuten esimerkiksi nuorisotilojen ylläpidosta, nuorten yhdistysten ja ryhmien avustamisesta sekä erityisnuorisotyöstä vastaavat kunnat. Kunnissa toimii myös nuorisotyötä tekeviä yhdistyksiä ja yhteisöjä.
Nuorisotyön perheeseen kuuluu myös etsivä nuorisotyö, jonka tehtävä on varmistaa, että jokainen nuori saa kasvamiseen, itsenäistymiseen ja osallisuuteen tarvitsemansa tuen eikä kenenkään tarvitse kasvaa ja selviytyä yksin. Etsivä nuorisotyö kohtaa alle 29-vuotiaita nuoria, jotka tarvitsevat arjessaan tukea sekä näkymiä tulevaisuuteen.
Loppulasku ”säästöstä” on usein suurempi kuin osataan edes ajatella.
Nuorisotyötä tehdään myös kirkon toimesta esimerkiksi oppilaitosyhteistyönä ja erityisenä tehtävänä on ylläpitää ja edistää kokonaisvaltaista opiskelu- ja työhyvinvointia, henkilökohtaisten elämäntaitojen kehittymistä sekä tukea yhteisöllisyyden toteutumista oppilaitosympäristössä.
Nuorten kokemaa sosiaalista vahvistumista mittaa vuosittain Sovari-mittari. Sovari – sosiaalisen vahvistumisen mittari tuottaa tietoa etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan laadusta ja vaikutuksista elämäntaitoihin. Tietoa tuotetaan vuosittain valtakunnallisesti, alueellisesti ja palveluyksiköittäin.
Sovarilla saadaan tietoa siitä, millaisia sosiaalisesti vahvistavia vaikutuksia etsivällä nuorisotyöllä ja työpajatoiminnalla on nuoriin ja aikuisiin. Työn vaikuttavuus on siis helposti todennettavissa.
Valtiovarainministeriön ehdotuksen (HS 10.3.2023) mukaan valtionavustuksia esimerkiksi kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön rahoittamisesta voisi leikata asteittain 500–700 miljoonaa euroa.
Nuorista ja heidän hyvinvoinnistaan ollaan vaalipuheissa huolissaan. Tuntuukin järjettömältä ajatella, että yhtä aikaa otsikoihin nousevat ehdotukset palveluiden leikkaamisesta, kun niitä pitäisi nimenomaan vahvistaa.
Päätösten vaikutukset tulee arvioida eikä tehdä lyhytnäköisiä leikkauksia. Loppulasku ”säästöstä” on usein suurempi kuin osataan edes ajatella.
Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta. Pidetään siis huolta nuorisotyöstä ja nuorisontyöntekijöistä.
Kirjoittaja on lahtelainen kasvatustieteen tohtori ja eduskuntavaaliehdokas (sd.).