Hiiohei, maaliskuu ja tervetuloa keväinen huhtikuu. Oletko pannut merkille, että aurinko armas paistaa kurkistellen pilven takaa enemmän kuin vain kerran kuukaudessa? Kaamos kaikkoaa, ja luonnon valohoito alkaa tehdä pikkuhiljaa tehtävänsä. Meikämandoliini kaivoi jo aurinkolasit esiin ja vaihtoi paksun talvitakin kevyempään rotsiin. Ihanaa, että kevät on täällä vihdoin ja viimein.
Tuntuu, että kanssaihmisilläkin on yhä useammin hymy huulilla ja koko lailla fiilis kohdillaan johtuen äkkiseltään lisääntyneestä auringonpaisteesta. Kuukaudet ovat pyörähtäneet hurjalla tahdilla eteenpäin ja seinäkalenterin sivut avautuneet pitäen sisällään yhä enemmän kuvia, joissa vilahtelee vihreää ja sinistä. Kevään ja kesän värejä.
Silti tuntuu, että vastahan vuosi vaihtui uuteen rakettien räiskyessä pimeällä pohjolan taivaalla. Ja nyt ollaan jo niin reilusti kevään puolella, että saadaan nauttia valosta täysin rinnoin ja avautunein mielin. Sitä on talven pimeimpinä sysikuukausina jollain tapaa syvällä pää pipossa kiinni ja tuntuu, että silmukat kiristää enemmänkin nurin kuin oikein päin.
Tähän kevääseen mahtuu paljon kaikenkirjavia, kalenteriin jo buukattuja tapahtumia. Yksi sellainen oli juuri päättynyt työharjoittelujakso ihanassa Malskissa ja palaaminen jälleen koulun penkille. Nyt on taas sukellettava luontevasti luentojen pariin melkein kahden ja puolen kuukauden tauon jälkeen.
Sitä on talven pimeimpinä sysikuukausina jollain tapaa syvällä pää pipossa kiinni.
Meikämandoliinin matkaopasopinnot ovat mukavalla mallilla, ja se, jos mikä, kannustaa pusertamaan loppuun saakka tämänkin opiskelujakson. Kaikenlaisia tapahtumia opiskelujen yhteydessä on tarjolla, ja se pitää tämän KorkkariNaikkosen sopivan kiireisenä.
Uusi kirjani valmistuu aikataulussa ja julkaisupäivä alkaa jo pikkuhiljaa häämöttää horisontissa. Odotan innolla tulevaa palautetta ja kommentteja, mitä tarinani herättää teissä lukijoissa. Mitä Hangon Gunnarinrannassa tällä kertaa tapahtuu ja miten päähenkilöt löytävät jälleen toisensa vai löytävätkö?
Iloinen uutinen on vielä lisäksi se, että pääsin mukaan näyttelemään Urajärven Kartanoteatteriin tulevaksi kesäksi. Näytelmänä on versio William Shakespearen iki-ihanasta Kesäyön unelmasta, ja sitä esitetään heinäkuusta alkaen kesänäyttämöllä.
Kuten arvata saattaa, tämä kevät ja alkava kesä koostuvat replojen harjoittelusta – ja tietty juontokeikoista sekä uusista mahdollisista korkokenkähankinnoista. Mielessä on jotakin kaunista ja pinkin väristä kesäkenkää selvästikin.
Ja kyllä sitä jotenkin täytyy hommata ne kyseenalaisesti kuuluisat bikinirajatkin. Sen verran täytyy möltsikästä nauttia, jollei sitten rantsussa, niin ainakin landella perheen ja hyttiäisten seassa mökkihöperöiden. Ehkäpä aikaa on myös muulle kotimaanmatkailulle ja kesäisessä luonnossa liikkumiselle.
Tahdon toivottaa ihania kevätpäiviä ja valon völjyssään tuomia aurinkoisia ajatuksia teille lukijani.
Kirjoittaja on Korkojen Kapinan bloggaaja, juontaja ja kirjoittaja.