Eikö meitä hävetä kulutusjuhlamme?

Iris Saloranta

Kyky muuttaa maailmaa ei kysy ikää, sanotaan Itä-Hämeessä olleessa Sanomalehtien liiton viikon 3.- 7. 2. hyvässä mainostekstissä.

Myös kuva on hyvä: lapsenkasvoinen Greta Thunberg on tiukkailmeisenä mainoskuvassa. Sanomalehtiviikko päättyy, mutta muistamme viestin: Vaikka äänioikeus alkaa vasta 18-vuotiaana, toimivat ilmastonmuutoksesta huolissaan olevat nuoret, jopa lapsetkin monella tapaa järkevämmin kuin kulutushysterian valtaan suistuneet vanhempansa.

Eikö teitä hävetä- kysymyksen esitti puolestaan pääministeri Sanna Marin ja sai aikaan tervettä ja tarpeellista keskustelua rutinoituneitten ja itsekkäitten piireissä. Monenlaista puolustelua ja selittelyä saimme kuullaksemme ja lukeaksemme. Onhan asioilla tietysti puolensa, mutta maapallon tilasta huolissaan olevat nuoret ovat oikealla asialla.

Talous- ja tulokehityksestä huolehtivien aikuisten äänestäjien pönöttävä joukko sen sijaan riitelee usein paljon mitättömimmistäkin asioista.

Kun kehon kieli puuttuu, eikä ole näkö- ja tuntoyhteyttä, syntyy helposti väärinkäsityksiä. Tämän viisaan muistutuksen ja tiedonkuulin hiljakkoin televisiosta. Tule sieltä tulee siis hyvääkin ohjelmaa.

Elämäntapamme on yhtä kulutusjuhlaa.

Ihmisten taipumusta hamstraamiseen ja elämysten kahmimiseen on mahdotonta muuttaa, siksi tarvitsemme sellaisia kulutuskohteita, mitkä eivät vaadi luonnonvarojen riistoa tai kasvata liikaa hiilijalanjälkeämme. Filosofian tohtorin Tiina Raevaaran näkemyksensä mukaan: mitä paremmin meillä menee, sitä enemmän tunnemme tarvetta ostaa uusia vaatteita ja elektroniikkaa, matkustella ja täyttää tajuntamme kokemuksilla ja mielihyvällä. Niinpä – kulutusjuhlaksihan elämämme lienee suurelta osin muuttunut?

Verrattuna todellisten, sodissa ja puutteen keskellä elävien ongelmiin ovat meidän olosuhteemme niin hyvät, suorastaan loistavat, että olisi täysi syy lopettaa valittaminen ja turha kilpailu elintasosta.

Suomen olosuhteissa kenenkään ei tarvitse kuolla avun puutteesta johtuen. Sosiaaliturvamme on hyvä. Lienee syytä kysyä, onko se jo liian hyvä? Mistä ahneus syntyy?

Kun lehti- tai uutiskuvassa näytetään äitiä, joka pitelee sylissään nälkään kuollutta lastaan, käännämme kiireesti sivua tai vaihdamme kanavaa.

Välimerellä uponneesta pakolaislaivasta rantahietikolle ajautunut lapsi pysähdyttää meidät vain hetkeksi: eihän sille mitään mahda – maailma on mikä on.

Unohdamme olevamme osa maailmaa! On niin helppo unohtaa, kun näitä viihdykkeitä ja ruokajonojen tarjontaa ja muuta hyvinvointiyhteiskunnan sosiaaliturvan palveluita on kaikkien saatavilla.

Ei meitä moniakaan mikään hävetä - tai ei ainakaan niin paljon, että luopuisimme mistään saavutetuista eduistamme ja palkankorotuksistamme.

Sysmä

Etusivulla nyt

Näytä lisää