Tavoitteena somettomampi vuosi

Heini Kuusela

Ehkä joku tunnistaa tilanteen: otat puhelimen tai tabletin käteen tarkoituksena tarkistaa jotakin, vaikkapa sähköposti.

Ajatuksissasi avaat kuitenkin Facebookin, Twitterin tai Instagramin. Reilua puolta tuntia (tai jopa tuntia) myöhemmin lasket laitteen kädestäsi ja mietit, että mitä olitkaan tekemässä. Muistat, että jotakin piti tarkistaa. Otat laitteen uudelleen käteen, avaat Facebookin...

Reilussa kymmenessä vuodessa erilaiset sosiaalisen median sovellukset ovat tulleet kiinteäksi osaksi arkeamme. On lähes itsestään selvää, että yksityisten ihmisten lisäksi somessa viestivät niin kunnat kuin yrityksetkin.

Sosiaalisen median alustat tarjoavat parhaimmillaan mahdollisuuden nopeaan ja mutkattomaan kanssakäymiseen.

Joskus sosiaalinen media kuitenkin hämärtää kohtaamisen. Keskusteluissa puhutaan tavoilla, joita harva käyttäisi naamatusten.

Asiakaspalveluun räyhätään, kun unohtuu, että sielläkin viestin vastaanottaa ihminen, eikä kone. Vastauksia ja palvelua halutaan heti, oli kellonaika mikä tahansa. Epäkohdista reklamoidaan missä tahansa somekanavassa sen sijaan, että otettaisiin yhteyttä asianosaiseen tahoon. Iskee someähky ja -väsymys.

Niinpä on alkanut yhä enemmän tuntua siltä, että tarvitsen vähemmän somea ja enemmän elämää.

Somesta irtautuminen vaatii kuitenkin yllättävän paljon keskittymistä ja tahdonvoimaa. On kovin helppo lojahtaa sohvalle ja ottaa puhelin käteen, tarkistaa, mitä nyt tapahtuu.

On melkein surullista ajatella, että pitää keskittyä olemaan ilman puhelinta, ilman sosiaalista mediaa.

Viime vuoden loppupuolella harkitsin jopa Facebookin poistamista kokonaan puhelimestani. Perhesyistä jätin sen kuitenkin tekemättä, mutta vaimensin ilmoitukset ja piilotin sovelluksen vähän hankalampaan paikkaan näytöllä. Jospa siitä olisi apua.

Vielä kun keksisi, miten saada muu perhe havahtumaan näyttöjensä ääreltä puuhaamaan jotakin yhteistä.

Keskustelu