Liito-oravat hädissään mäntymetsissä

Heikki Niinimäki

Helsingin Sanomat julkaisi 6.1 kirjoituksen liito-oravien asettumisesta pääkaupungin Taka-Töölön kuiviin mäntymetsiin.

Pyrkimys taisi olla se, että kun kerran ”luonnonsuojelijatkin” ovat huomanneet niitä jopa kalliometsissä, niin niitä riittää ilman suojeluakin.

Uutisen laatija tuntuisi pohjimmiltaan päästämään rakennusyhtiöt Töölön viimeisiinkin metsiin, koska ihmiset haluavat asua näköalapaikoilla.

Kirjoittajan kannattaisi tutustua Helsingin yliopiston tiedekirjastoon tai edes verkkosivuillekin. Liito-orava kyllä tarvitsee vanhaa metsää, mutta sen on oltava kosteampipohjaista.

Silloin siinä kasvaisi kosteamman ja suojaisamman maaperän ansiosta haapoja, koivuja ja hyväkuntoisia kuusia.

Nykyään liito-oravia on eniten länsirannikolla ja paikoitellen kaupunkien vanhoissa puistoissa.

Paksurunkoisia ja lahoaviakin metsiä on jäänyt puistoiksi. Niiden käytöstä säästämiseen vai rakentamiseen taitetaan peistä.

Niihin liito-oravat joutuvat hädissään pakenemaan maaseudun vanhojen metsien hävitessä.

Itä-Suomessa on vähemmän liito-oravia kuin lounais- ja länsimaakunnissa. Venäjän liito-oravat ovat niukentumassa heidän omien metsähakkuittensa vuoksi. Sieltä eläimiä ei niinkään enää lähde länteen päin.

Täten Suomen tulee suojella omia hupenevia liito-oraviaan. Olemme EU:n ainoa maa, jossa niitä vielä jonkin verran on. 2000- luvun aikana Suomen liito-orava tarvitsee entistä kipeämmin kaikkien pesintämetsien ja esiintymien säästämistä.

Maisteri, biologia

Keskustelu