Numerot kertovat karua kieltään työpaikoista

Seppo Ruuskanen

Kiitän elinvoimajohtaja Heikki Mäkilää 15.2 Itä-Hämeessä antamastaan vastauksesta aiemmin esittämääni kysymykseen.

Tosin ikävältä tuntuu, että vastauksesta en hakemallakaan löydä varsinaista vastausta kysymykseeni. Kysymyshän koski tuhatta työpaikkaa, jotka elinvoimajohtaja on elinvoimatoimen tavoitteeksi asettanut.

Numeroiden sijaan elinvoimajohtaja antaa sanallisessa vastauksessaan ymmärtää, että Heinola pärjää hyvin kilpailussa asukkaista, yrityksistä ja työntekijöistä. Hänen mukaansa ollaan hyvää vauhtia matkalla kohti tuhannen työpaikan tavoitetta, tavoite jopa jollain laskuopilla ylitettykin.

Väittämän tueksi vastauksessa on lueteltu monia erilaisia asioita.

En halua olla ilonpilaaja, mutta elinvoimajohtajan puutteellinen vastaus sai minut kaivelemaan tilastoja ja sen jälkeen päätin kommentoida hieman näitä väittämiä.

Ensinnäkin on hyvä, jos yrityksiä syntyy ja ilmapiiri on myönteinen. Toivon myös hartaasti, että myönteinen ilmapiiri muuttuu uusiksi asukkaiksi ja työpaikoiksi.

Toistaiseksi näin ei kuitenkaan näytä tapahtuneen niiden lukujen valossa, mitkä löytyvät saatavissa olevista tilastoista (2014-2018).

Näistä luvuista on muiden muassa nähtävissä, että elinvoimatoiminnan tavoittelema työpaikkojen määrä on laskenut ei noussut, tuhannesta puhumattakaan.

Lukujen tarkastelun jälkeen työttömyysasteen alenemisen (175 henkilöä), voi myös perustellusti sanoa johtuvan pelkästään muutoksesta henkilöstörakenteessa, poismuuttaneita (806 henkilöä) ja eläkkeelle siirtyneitä (182).

Arveluttavalta myös tuntuu laskea palkkatukijärjestelmällä aikaan saatua työpaikkaa uudeksi työpaikaksi ennen kuin sopimus johtaa työsuhteeseen ilman tukea.

Tähän kun vielä lisää sen, että kaupungin asukasmäärä näyttää jatkavan myös vääjäämättömästi laskuaan.

Eli myönteinen ilmapiiri ei ole muuttanut sen enempää kaupungin asukas- kuin työpaikkojenkaan määrän kehitystä toivottuun suuntaan.

Ellei sitten vuoden 2018 jälkeen ole tapahtunut merkittävää parannusta aikaisempaan.

Saavutuksia arvioitaessa on myös muistettava elinvoimatoimintaan tehdyt panostukset. Heikinmäki, Kimolan kanava ja tehdyt katuremontit ovat tietojeni mukaan nielaisseet jo noin 11 miljoonaa euroa.

Tuleva torialueen remontti vie lisäksi 3-4 miljoonaa.

On hyvä myös muistaa, että elinvoimatoiminnon organisaation vuotuiset kustannukset lienevät torialueen remontin kanssa samaa luokkaa. Yhteenlasku osoittaa, että panostus on jo nyt vähintäänkin kohtuullinen.

Tuntuukin kohtuuttomalta, että saavutettujen tulosten ja toimintaan jo sidottujen kustannusten jälkeen suunnitellaan veronmaksajille vielä 3-4 miljoonan lisälaskua vain siksi, että saataisiin elinvoimatoimelle uudet konttoritilat Nordean taloon.

Tässä on toki paikallaan tuoda esille myös se, että kuluneet viisi vuotta eivät ole riittävä aika elinvoimatoiminnan kokonaisonnistumisen arviointiin. Joskus arviointi kuitenkin on tehtävä.

Arvioinnin tulos ei saa silloin olla uskon asia, vaan tosiasioihin perustuvaa tietoa. Haluankin uskoa, että tähän tarkasteluun on kaupungin toimesta määritetty asialliset tavoitteet ja niille mittarit, sekä niin väli- kuin lopputarkastelunkin ajankohdat.

Etusivulla nyt

Näytä lisää