Käppyräisiksi palaneet lapsen kengät

Iris Saloranta

Kriittiseen pohdintaan kannusti TV-ohjelmasta mieleeni jäänyt kehotus: Pitää murjoa, että ihminen herää.

Innostuin lisää luettuani aiemmin lehdestä haastavan henkilökuvan Markku Salosta. Hulluutta vastaan pitää todella taistella. Hänen esille nostamansa ajatus- ja arvovääristymät ovat näyttäytyneet myös minulle todellisina. Liikaa puhutaan rahasta. Kustannustietoisuus on eri asia. Pitäisi pohtia asioita enemmän henkisen hyvinvoinnin ja ihmisarvon näkökulmasta.

Olen käsitellyt kirjoituksissani mielenterveystyön, päihdepalveluitten ja vanhuspalveluitten ongelmia. Tunnen alan terapiatyöni kautta.

Taloudellinen hyvinvointi seuraa henkisestä hyvinvointia. Tulisi uskoa ja kuunnella asioihin perehtyneitten mielipiteitä. Ne perustuvat tietoon, toisin kuin poliittisin perustein kuntapäättäjiksi ohjautuneiden mielipiteet. " Kun tulee sinuksi syyllistymisen, häpeän ja epäonnistumisen kanssa, ne voivat kääntyä voimavaroiksi."

On palautettava mieleen aika, jolloin ei puhuttu rahasta, eikä palkkaeroista. Puhuttiin selviämisestä. Tuo aika on vielä muistikuvissani.

Pitkälti sotien jälkeenkin osasimme olla huolissamme myös henkisestä hyvinvoinnistamme. Muistan nuoruudessa kuulleeni vanhempien keskusteluissa karjalanmurteella esitetyn kysymyksen: "Mite sie jaksat?"

Pärjääminen oli silloin enemmän kuin taloudellista hyvinvointia. Se oli yhteisvastuullista ja kansallista henkistä hyvinvointia. Se oli sitä, mistä Markku Salo kirjoitti.

Auttavatko saadut palvelut ihmistä pääsemään itsenäiseen ja omatoimiseen elämään on avainkysymys. Mitään merkitystä ei ole sillä, kuka palvelut tuottaa. Suurta asiantuntemattomuutta on nähdä henkiseen hyvinvointiin ja voimaantumiseen panostaminen taloudellisena menoeränä. Henkisestä voimaantumisesta on kaikessa selviämisessä ja menestymisessä kysymys. Pitkällä tähtäimellä se on tuottavuuden lisäämistä ja kasvua.

Keskitysleiriltäkin selvisivät monet niissäkin oloissa henkistä elämäänsä vaalineet ja uskonsa ja toivonsa säilyttäneet.

Materialistista hulluutta vastaan meidän on taisteltava rauhan oloissakin. Historiaa ei saa unohtaa, mutta ei myöskään saa jäädä sen häpeän vangiksi, että olemme pinnallisia materialisteja – on herättävä.

Salakavalasti voivat Auschwitzin kauhut toistua. Eriarvoisuus ja vihapuhe nostavat päätään.

Ne saattavat syntyä vaikenemisen ja näennäisen hiljaisen hyväksynnän ilmapiirissä. Äärioikeiston ja juutalaisvihan nousu on tosiasia ja uhka.

"Yksinäisyys, juurettomuus ja tietämättömyys saavat ihmiset hakeutumaan vihan piiriin." Näin meitä onneksi muistutettiin hiljakkoin TV-ohjelmassa, joka toi mieleeni oman käyntini Puolassa, SS:n alaisessa Natsi-Saksan Majdanekin keskitysleirisissä 25 vuotta sitten.

Tehokkaana ja koskettavana herättäjänä siellä minulle toimivat miljoonat käppyräisiksi palaneet lasten nahkakengät! Niitä oli monta junavaunullista.

Niiden pienet omistajat oli poltettu kuoliaiksi. Vain kengät olivat jääneet kertomaan, siitä mihin pahuuteen ihmiskunta voi eksyä.

Lopuksi päätoimittaja Ari Viuhkoa lainaten (Itä-Häme 29.1.): Tiede tai teknologia esittelevät usein itsensä edistyksen ketjuna kohti syvempää tietoa ja toimivampaa maailmaa, mutta niilläkin on harhapolkunsa. Ne eivät aina paljastu heti, vaan joskus vasta vuosikymmeniä tai vuosisatoja myöhemmin.

Keskustelu