Heinolassa loistava menneisyys, entä tulevaisuus?

Heikki Niinimäki

Heinolassa oli 40 vuotta sitten rakentamisen ja tehtaiden huumaamassa kunnassa 22 300 asukasta.

Lautakunnat, hallitus ja valtuusto sekä työllisyys porhalsivat, kiitoksia ansaiten. Kaupunginjohtajakin oli kuntalaisten mielen ymmärtäjä sekä tuttavallinen kuulumisten kuuntelija kadullakin.

Kasvukäyrän nousut alkoivat huimata ja tavoitella vaakasuoraa suuntaa. Siitä vuosi vuodelta voimat uupuivat, tilikirjoihin tuli punakynällä viivauksia.

Voiton huuma vaikeni ja kasvusta laskukäyriksi. Tehdas toisensa jälkeen naulasi oveensa lopettamisensa lukot.

Ensinnä loppui sellutehtaan rikinkatkuiset käryt. Ilma puhdistui, mutta samalla loppui myös paperirullien nosto tavaravaunuihin.

Virastot ja kaupat alkoivat näyttää: nyt tämä saa riittää. Muuttokuormaan lähti työikäisiä. Etelään oli mentävä, jotkut ensin pohjoisemmas, mutta tapasivat tuttunsa pääkaupungin suunnalta sinne itsekin asettuakseen.

Äidit ja isät jäivät koti-Heinolaan kiikkutuoleihinsa. Nyt ollaan näin: lisää palveluasuntoja ja ikäihmisten hoivakoteja.

Koti-Heinolaan jääneet eivät voineet uskoa, että tänä vuonna heitä on 80 prosenttia ja 10 vuoden päästä enää 70 prosenttia siitä, mitä asukasluku oli vuonna 1980.

Taannoinen kaupunginjohtaja oli koettanut haalia Iitin vireän Vuolenkosken kylän liittymään Heinolaan. Sillä olisi kasvatettu alle 20 000 asukkaan väkimäärä taas yli 20 000. Valtionapujen merkitys olisi osoitettu sillä.

Siitä vuolenkoskelaiset kantapäilleen nousemaan. Kaupunginjohtaja joutui julkisesti pyytämään Iitiltä anteeksi ”valtaamisyrityksestään”.

Vierumäelle, Heinolan etelään raivattiinkin äsken nuorta puustoa kasvava metsäalue 17 yritykselle yrityspuistoksi. Saatiinkin laaja sepeliksi jauhettu vaakasuora aavikko.

Olisi yrittäjän pitänyt maksaa kolminkertaisesti verrattuna Lahden tarjouksiin.

Puisto-nimityskään ei ollut sepelikölle hintansa arvoinen.

Seuraava idea: Avaamme ja valmistelemme 111 uutta asuintonttia. Menkööt vaikka lainsuojaamat liito-oravat ja valkoselkätikka sekä vanha puusto maan tasalle.

Myydään tontit valokuvaa muistuttavalla puistomaisemalla. Piirretään tuuheita lehtipuita talojen välit täyteen.

Tontit myydään 15 vuodessa kaikki, tai no, tehdään 85 tonttia. Matkat Heinolaan keskustaan kasvaisivat kaksinkertaisiksi, mutta onhan nykyään näppäriä pikku autoja.

Väkiluvun hupeneminen on silkkaa pötypuhetta, kotikaupungin panettelua. Tilastokeskus huijaa, mutta meidän konkaripoliitikot tuntevat paikallistarpeet ja rakennuspohjat erinomaisiksi.

Vaikka sitten märkään maahan järven tasalle, noin ainakin melkein. Metri tai kaksi veden pintaa ylemmäs. Ylempänä talojen alle jää lähteitä. Ovatpa tyhmästi ihmisten tahtoa vastustamaan syntyneet.

Oravat painukoon pois tieltä. Luonnonsuojelu estää niiden vahingoittamisen, vaan eipä ole kukaan niistä tullut työmaalle. Onhan kieltotauluja joka puolella.

Tyhjien asuntojen luku ensin kasvaa, mutta Helsingistä tulisi varmaan vanhusten ryöppy rakentamaan tänne luonnon keskelle. Venäjältä ja Lähi-idästä tänne tultaisiin, kertovat uutiset tuoreeltaan.

Heinola nousuun! Ei kerrota, että kaupungin arviointikatsaus 2020-2023 kertoo lainojen ja niiden hoidon kasvavan.

Etusivulla nyt

Näytä lisää