Lipan alta Köyhälläkin on usein kivaa

Ostin vähillä rahoillani surkean pianon. Syntisen epävireinen, pikkuisen epäkuntoinen ja vinossa seisova, raskassoittoinen Krasnyi Oktjabr tuli siirtää kylän laidalta toiselle “mahdollisimman pian”. Ammattimaisen siirtopalvelun tilaaminen olisi moninkertaistanut soittimen hankintahinnan ja tuskin sellaista olisi lappilaiskylässä ollut edes saatavilla. Minulla oli käytössäni kolmiovinen itseäni vanhempi dieselmaasturi (isävainaan ostama), rämisevä omavalmisteperäkärry (papan perintöä) ja freelancerin joustava aikataulu (ihan itse järjestetty).