Heinolan kaupunginjohtaja Jari Parkkonen syö sen minkä saalistaa. Parhaiten kala maistuu savustettuna.
Heinolan kaupunginjohtaja Jari Parkkosen kevät oli raskas. Oli pitkittynyt koronaepidemia, uuteen hyvinvointialueeseen valmistautumista ja Ukrainan sodan vaikutukset kaupunkiin.
Kaupungin johtava virkamies hakee rauhaa ja levollisuutta luonnosta, erityisesti veden ääreltä. Helmeilevän veden katseleminen ja lintujen laulun kuunteleminen rentouttaa kummasti hektisen arjen keskellä.
Kalastuksen pariin Parkkosen vei isoisä, jonka kanssa pieni poika koki katiskat ja verkot mummolassa Asikkalan Mustjärvellä.
– Kävimme katsomassa katiskat ja verkot joka aamu, parhaimmillaan kaksi kertaa päivässä. Pikkupojalle oli iso juttu päästä papan kanssa verkoille ja opetella soutamista, hän muistelee.
Nuorena aikuisena kalastamiseen tuli yli 20 vuoden tauko. Edelle menivät harrastukset, opiskelu ja ylipäänsä aikuiselämän aloittaminen.
Vuonna 2011 Parkkonen palasi Päijät-Hämeeseen. Silloin myös kalastus tuli takaisin elämään.
Parkkonen aloitti kalastuksen Heinolan Siltasaaressa, vaikka asui tuolloin vielä Lahdessa.
Parkkonen virvelöi useimmiten kotonaan Paasossa Ala-Räävelin maisemissa, joko rannalta tai veneestä. Kotijärvestä nousee käyttökalaa: haukea, lahnaa, särkeä ja ahventa. Siika ja kuha eivät vielä ole tarttuneet syöttiin Ala-Räävelissä.
Joskus tulee käytyä narraamassa kaloja muuallakin, esimerkiksi koskilla.
– Pyydän kalaa aina sen verran mitä syön. En ylisaalista. Lopetan heittämisen tai uistelun heti kun tuntuu, että nyt kalaa on tarpeeksi, hän kertoo.
Parkkosen bravuuri on savustaminen. Lisukkeena ovat uudet perunat, silli ja salaatti, juomana kylmä, rasvaton luomumaito. Joskus menee olutkin.
Saalis ei ole tärkeintä. Enemmän kyse on rentoutumisesta, luonnosta ja vapaa-ajan vietosta ystävien seurassa.
– Kalastamiseni ei todellakaan ole suorituskeskeistä. Jos ajattelee panos-tuotos-näkökulmasta, halvemmalla saisin kalasaaliini Citymarketista, Parkkonen tuumaa.
Hän kuvaa itseään enemmän puhtaaksi amatööriksi kuin kalamieheksi.
Kalastuksen lisäksi Parkkonen marjastaa ja sienestää.
– Kun koirien kanssa liikkuu syksyllä luonnossa, aika usein on kori kädessä.
Entä se paras kalajuttu?
Parkkosella se ei liity saaliiseen vaan kommellukseen.
– Sain Ala-Räävelillä vetoon tosi ison kalan, todennäköisesti se oli hauki. Sen silmien väli oli todella leveä. Kala sätki niin, että veneessä olleet koirat heräsivät. Sitten se hyppäsi veneen reunan päältä takaisin veteen, hän kertoo.
Vesi on ollut aina Parkkoselle tärkeä ja rauhoittava elementti.
– Se on vähän hassua, kun olen kuitenkin pesunkestävä kaupunkilaiskolli, hän tuumaa.
Kalastuksen lisäksi Parkkonen tykkää uimisesta, snorklauksesta ja suppauksesta.
Sup-lautailu on tuorein harrastus, se alkoi viime kesänä. Toistaiseksi paras saavutus on pystyssä pysyminen 30 metriä.
Urheilukalastusalueen kalastuskausi Heinolassa on vuoden alusta elokuun loppuun.
– Kalastuksen aloittaminen on tehty todella helpoksi, Parkkonen kiittelee.
Kaupunginjohtaja pitää ainutlaatuisena, että aivan Heinolan keskustassa on alue, jossa pääsee kokeilemaan kalaonneaan.
– Vapaa-ajan harrastukset kuten luonnossa ja vesistössä liikkuminen vaikuttavat mielikuviin kaupungista. Ne voivat vaikuttaa myös muuttopäätöksiin, hän sanoo.
Viime vuonna Heinolassa ostettiin noin 3 000 kalastuslupaa. Luvan voi hankkia kaupungin verkkokaupasta osoitteesta verkkokauppa.heinola.fi. Pyydysmerkkejä myy Urheilu Kontti, Kauppakatu 8.
Tämä juttu on julkaistu Itä-Hämeen Kesälehdessä.