Warholmin ja McLaughlinin ennätykset olympialaisissa voi ymmärtää järjellä

Valmennuspäällikkö Tuomo Salosen mukaan yhdysvaltalaisen Sidney McLaughlinin (kuvassa keskellä) kova tulos Tokiossa ei tullut yllätyksenä. AFP / LEHTIKUVA

Pasi Rein / STT

Karsten Warholm ja Sydney McLaughlin murjaisivat Tokion olympialaisissa ällistyttävät 400 metrin aitajuoksun maailmanennätykset 45,94 ja 51,46. Molemmat loppukilpailut olivat myös tasoltaan odottamattoman vauhdikkaita.

Juoksut nostattivat kohun uusista hiilikuitupiikkareista ja toisaalta Tokion kansallisstadionin nopeasta ratapinnoitteesta. Myös naisten 400 ja 800 metrillä juostiin tukku ennätysaikoja, mutta miesten ratakierroksen tulokset eivät viitanneet ulkoisiin tuloksia parantaviin tekijöihin.

Urheiluliiton huippu-urheilun valmennuspäällikkö Tuomo Salonen uskoo, että aitafinaalien lähes järjenvastainen tulostaso on monen tekijän summa.

– Näkee, että mediassa yritetään viedä yllättävä kehitys pelkästään kenkien suuntaan. Se on varmasti yksi tekijä ja lajista riippuu, kuinka paljon se vaikuttaa, mutta taustalla on monta tekijää, Salonen vakuuttaa.

Salonen aloittaa urheilijoista ja lajin ankarasta kilpailutilanteesta.

– 400 metrin aidoissa on tällä hetkellä hyvin poikkeuksellisia yksilöitä, Salonen korostaa.

– Warholmin ja Rai Benjaminin sekä McLaughlinin ja Dalilah Muhammadin kehitys ei ole tullut yllätyksenä kenkien myötä. Esimerkiksi McLaughlinista on puhuttu monta, monta vuotta. Heiltä odotettiin täällä kovia tuloksia.

Salosen argumenttia poikkeusyksilöistä tukee myös Tokion edellinen ratakohu. Vuoden 1991 MM-kisoissa pituushypyssä ja pikamatkoilla tehtiin maailmanennätyksiä, ja silloin edistyksellinen radan pinnoite kehuttiin ylivertaiseksi.

Tokion ME-tuloksista on edelleen voimassa Mike Powellin pituustulos 895, ja Carl Lewis jäi kisassa hopealle myötätuulituloksella 891, jota pidemmälle on hypännyt vain Powell.

Olympiakunnon tuplavalmistelut

Salonen laittaa tulostasoa selittävien tekijöiden listallaan kenkäteknologian edelle myös olympiavuoden.

– Olympiavuonna ollaan kunnossa, Salonen alleviivaa.

Tulosurheilulajeissa kuten yleisurheilu ja uinti taso nousee aina olympiakaudella. Tokiossa urheillaan käytännössä "tuplavalmistautumisen" olympialaisia, koska koronapandemia lykkäsi kisoja vuodella.

– Ainakin joillekin urheilijoille on tullut järjestelmätasolla kahden vuoden erityissatsaus. Leiritystä ja erilaisia tukitoimia tehostetaan olympiakaudelle ja nyt tehostaminen on mahdollisesti toteutettu kahdella peräkkäisellä harjoituskaudella, Salonen arvelee.

Valmistautumista on tukenut myös se, että kansainvälinen kilpailutoiminta matkusteluineen on ollut korona-aikana olematonta kesällä 2020 ja tänä vuonna verrattain vähäistä.

Salosen listaus alkaa olla valmis. Poikkeusyksilöt, kilpailutilanne, olympiavuosi, stadionolosuhteet nopeine ratoineen ja yhtenä tekijänä myös kenkäteknologia eli hiilikuitupiikkarit.

– Tekijöitä on paljon. Niillä kaikilla on vaikutus tulostasoon, mutta on vaikea arvioida, minkä verran kullakin, Salonen toteaa.

Kenkäteknologia ja varsinkin olympiastadionin edistyksellinen ratapinnoite jäävät joka tapauksessa Salosen listauksen hännille.

Radan merkitys avautuu ehkä loppukauden kansainvälisissä kilpailuissa ja asettuu perspektiiviin ensi vuoden MM-kisoissa.

Kengän merkitys on yksilöllinen

Tossututkimuksia Salonen on seurannut myös aktiiviurheilijana, Kalevan kisojen viisinkertaisena mitalistina ja kaksinkertaisena SM-hallikisojen 800 metrin Suomen mestarina.

– Maantietossuista on jonkinlaisia tutkimusnäyttöjä, mutta ongelma on se, että ihmiset vastaavat tossujen ominaisuuksin yksilöllisesti. Jotkut hyötyvät uusista tossuista enemmän, toiset saavat niistä pienemmän vastineen, Salonen kertoo.

– Piikkareista tiedetään aika paljon vähemmän.

Tutkimustiedon pohjalta Salonen on pohdiskellut, voisiko juuri 400 metrin aitajuoksu olla laji, jossa hiilikuitupiikkareista hyötyy enemmän kuin muissa lajeissa.

– Pitkissä aidoissa tulee lopussa isot laktaatit ja pitää silti kyetä lantio ylhäällä hyvään tekniseen suoritukseen. Voi olla, että lajissa uusien piikkareiden merkitys on suurempi tai on yksilöitä, jotka hyötyvät niistä tavallista enemmän, Salonen jatkaa.

– Mutta itse se ratakierros pitää kuitenkin juosta.

Rata ei vaikuta kuulaan eikä moukariin

Tokion rataan Salonen kajoaa vasta yllytettynä, koska hän ei koe sitä kovin merkittäväksi tekijäksi.

– Ehdottomasti hyvä rata, mikä on näkynyt monissa lajeissa. Se on nopea, mutten usko, että nyt olisi tehty kovin suurta kehitysaskelta aikaisempaan verrattuna.

Lopuksi Salonen heittää vielä yhden vasta-argumentin niille, jotka ovat kokeneet Tokion tulostason tossu- tai ratasensaatioksi.

– Olympialaisten tulostaso on ollut huikea myös lajeissa, joihin ei liity kenkäteknologiaa eikä nopeaa juoksurataa. Esimerkiksi miesten kuula sekä moukarinheiton loppukilpailut, Salonen muistuttaa.

Kommentoi

Palvelut