Wilma Murto hyppäsi EM-finaalissa Wilma Murron hypyt

Seiväshyppääjä Wilma Murto huokui väsynyttä tyytyväisyyttä, kun hän kahvitteli Euroopan mestarina Suomen joukkueen hotellin ravintolan terassilla torstaina.

Edellisillan mestaruusnäytelmän jälkeen mestaruushumu oli vienyt Murron kisajärjestäjän kyydillä pikaruokaravintolan kautta hotellille. Mestari ja valmentaja Jarno Koivunen päätyivät myös suihkulähteeseen.

Ravintolan pöydällä oli presidentti Sauli Niinistön lähettämä onnittelu tulostettuna mustavalkoiselle A-neloselle. Salolaislähtöinen presidentti muisti salolaislähtöistä mestaria.

– Sekava ja häkeltynyt fiilis on ollut lähes 24 tuntia, Murto tuumi, kun hän sai hyppysiinsä Suomen urheiluliiton toimitusjohtaja Harri Aallon ojentaman sähkeen.

Hetken päästä hän jakoi kahvipöydässä harkittuja kommentteja. Ennätyshyppyjään hän ei ollut vielä ehtinyt katsoa tarkemmin.

– Puhuin juuri Jarnon kanssa, että pitäisi katsoa hypyt. Näytti ihan seiväshypyltä. Samanlaiselta kuin eilenkin (keskiviikkona) puhuttiin. Mitään erityistä, mitä en ole ennen osannut, ei tarvinnut tehdä. Ne näyttivät minun hypyiltä, mutta olivat korkeammalla kuin yleensä, Murto jutteli.

Murto tarttui mitaliin, kun hän selvitti korkeuden 465 ja kertoi jo kisan jälkeen flow'n alkaneen tuossa korkeudessa.

Seuraavassa korkeudessa 470 hän käytti kaksi yritystä ja siirtyi seuraavaan korkeuteen. Hän halusi kultaa, ei varmistella mitalia. Rima vietiin vielä korkeuteen 475, jossa hän pirstoi aiemman Suomen ennätyksensä 472. Sitten hän ylitti vielä 480 ja 485. Voittotulos oli myös Euroopan mestaruuskilpailujen kisaennätys.

– On outoa ja hämmentävää, kun saa osakseen tällaista huomiota. Ei kukaan kerro, miten näissä tilanteissa pitäisi olla.

Mestari odottaa uusia mitalikahveja

Historian lehdet havisivat Münchenin olympiastadionin seiväshyppypaikalla. Suomen edellisestä yleisurheilun ulkoratojen arvokilpailumitalista oli kulunut jo kuusi vuotta, kun Antti Ruuskanen keihästi EM-pronssia Amsterdamissa 2016. Edellinen muun kuin keihäänheiton mitali tuli Suomeen 2006, kun Olli-Pekka Karjalainen heitti hopealle EM-Göteborgissa. Mitali kirkastui myöhemmin kullaksi.

Edellinen suomalaisnaisen saavuttama mitali tuli 2002, kun Heli Koivula loikki EM-hopealle, kuinka ollakaan Münchenissä. Edellinen suomalaisnaisen saavuttama Euroopan mestaruus piti etsiä ajalta ennen 24-vuotiaan Murron syntymää. Sari Essayah voitti 10 kilometrin kävelyn Euroopan mestaruuden Helsingissä 1994.

Murto arvioi varovasti saavutuksensa merkitystä suomalaiselle yleisurheilulle.

– Tätä peilaa paljon oman uran ja tavoitteiden kautta. Sitten kun kuulee lukuja, kuinka kauan mistäkin mitalista tai saavutuksesta on, niin miettii, miten omat tekemiset asettuvat historian kirjoihin.

– Uskon, että mitalikahveja saadaan useamminkin ja muiltakin kuin minulta, ettei kuutta vuotta tarvitse odottaa.

"Ei tekisi pahaa meidän lajille"

Murto on valoisa persoona, ja hänellä on hyvä suullinen ulosanti, joka kuuluu esimerkiksi tiukkojenkin kisatilanteiden jälkeen selkeäsanaisina kommentteina.

Kuinka paljon luulet, että tämä mestaruus innostaa nuoria tyttöjä ja poikia yleisurheilun ja erityisesti seiväshypyn pariin?

– Toivottavaa se olisi, että innostaisi. Kyllä kuulemma aika moni on katsonut kisaa, ja moni on näyttänyt kisaa lapsille aamulla. Ehkä sieltä tulee tulevia seiväshyppyinnostujia. Ei tekisi pahaa meidän lajille.

Mestaruuden taloudellisia vaikutuksia Murto ei lähtenyt arvioimaan.

– Ei ole käynyt mielessä. Se on jonkun muun tehtävä. Ei ole ollut tapana tehdä tätä rahasta.

Suomen urheiluliitto maksaa mestaruudesta Murrolle 7 500 euroa ja valmentaja Koivuselle 2 500 euroa. Rahat menevät urheilijarahastoon.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut