Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Olivier Nkamhoua avaa koripallomaajoukkueelle uusia näkymiä korirenkaan yläpuolella

Mikael Jantunen muistaa hyvin ensimmäisen pelinsä Olivier Nkamhouaa vastaan. Jantusen mukaan hän ja Nkamhoua olivat 14-vuotiaita, kun Jantusen Wartti Basketin ja Nkamhouan HNMKY:n vuonna 2000 syntyneiden joukkueet kohtasivat itähelsinkiläisessä Merilahden koulussa, joka Jantusen muistissa kulkee vielä entisellä nimellään Kallahden kouluna.

– Wartti antoi aika kylmää kyytiä Namikalle. "Olli" sai viisi virhettä ja potkaisi vaihtopenkiltä tuolin rikki. Tunteet vähän kuumenivat, mutta nykyään sille jutulle nauretaan. Siitä se lähti, Jantunen naureskeli tiistaina MM-jatkokarsintaan valmistautuvan miesten koripallomaajoukkueen harjoitusten jälkeen Helsingissä.

Nkamhouan mieleen Jantunen on jäänyt juniorivuosien vaikeimpana kotimaisena vastustajana.

– Se päihitti minut aina. Micke oli ensimmäinen suomalainen vastustaja, joka oli kunnolla fyysinen ja osasi käyttää fysiikkaansa. Meillä on ollut kova kilpailu pienestä asti, eikä se ole muuttunut mihinkään, Nkamhoua sanoi.

Jantunen ja Nkamhoua pelasivat samoissa juniorimaajoukkueissa, mutta Jantusen mukaan he alkoivat viettää yhdessä aikaa jo ennen sitä.

– Viisi viime vuotta olemme pelanneet eri maissa, mutta yhteys on pysynyt aina. Me olemme aina henganneet paljon koriksen ulkopuolellakin. Jos ei ole treenejä ja ollaan Suomessa, Olli on kolmen ensimmäisen joukossa, joille laitan viestin, että tehtäisiinkö jotain, Jantunen kertoi.

"Avaa uusia mahdollisuuksia"

Koripalloilijana Jantunen on tähän asti kulkenut kaksikosta aina hiukan edellä. Hän oli juniorimaajoukkueessa aloitusviisikon pelaaja, Nkamhoua vaihtomies. Jantunen debytoi miesten maajoukkueessa 2018, Nkamhoua 2021. Nkamhoua läpimurto miesten maajoukkueeseen on ollut nopea, ja nyt hän kuuluu jo Jantusen tavoin joukkueen avainpelaajiin.

– Junnuista Olli on kehittynyt uskomattoman paljon. Hän oli yleensä minun match upini (taistelupari). Pääsin hänen päänsä sisään. Häntä tönittiin, kun hän oli pitkä ja laiha. Nyt hän on pitkä ja vahva, Jantunen arvioi.

Se on totta. Nkamhouan kaltaista isoa miestä koripallomaajoukkueessa ei ole ollut koskaan aiemmin – ja samalla hänen ominaisuutensa osuvat täydellisesti yhteen koripallotaktiikan viime vuosien muutoksen kanssa.

203-senttinen, ulottuva ja urheilullinen Nkamhoua sopii erinomaisesti palloscreenien pelaamiseen sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa ja pystyy nopeissa hyökkäyksissä juoksemaan karkuun vastustajilta.

– Takamiehelle Ollin kaltainen nopea, korille rullaava iso pelaaja avaa uusia mahdollisuuksia, kun hän pystyy pelaamaan korirenkaan yläpuolella. Jos vertaa edellisen pelaajapolven maajoukkuesentteriin "Junnu" Leehen (Gerald Lee Junior), niin siinä on kaksi täysin erilaista isoa miestä. Junnu pelasi short (lyhyttä) rollia, Olli menee kovaa korille ja pystyy viimeistelemään donkkaamalla, koripallomaajoukkueen apuvalmentaja Teemu Rannikko analysoi.

– Hän tuo erilaisen option myös siten, että hänellä on kolmen pisteen heitto, ja hän pystyy ottamaan keskimatkan heittojakin. Näin hän pystyy hyökkäämään erilaisia puolustuksia vastaan. Ja nopeissa hyökkäyksissä hän voittaa juoksukilpailuissa vastustajat. Se on iso ase myös, Rannikko jatkaa.

Puolustuksessa Nkamhouan liikkuminen mahdollistaa vartioitavan vaihtamisen kaukana korista, ja hän pystyy myös torjumaan heittoja korin läheisyydessä.

– Puolustuksessa hän on nykyajan ison miehen prototyyppi. Hänen ollessa kentällä olemme nopeampia ja pystymme vaihtamaan. Heitontorjuntaa on kaivattu, ja nyt se on meillä ihan eri tasolla, kun meillä on myös Alexander Madsen, päävalmentaja Lassi Tuovi sanoi.

Nkamhouan oma näkemys vahvuuksistaan on ytimekäs.

– Ensimmäinen vahvuus on, että on ollut niin onnekas, että on saanut oikeat fyysiset lahjat tähän lajiin. Minä olen omalla pelipaikallani liikkuva pelaaja, ja olen yrittänyt laajentaa siitä, mitä isot miehet yleensä tekevät. Olen oppinut heittämään ja kuljettamaan.

"Kunhan vain reitti löytyisi"

Mikael Jantunen kuvaa Nkamhouaa "oman tiensä kulkijaksi". Tuo tie johti koripalloiluun Nkamhouan isän, kamerunilaislähtöisen ja Suomessa pelanneen Christian Nkamhouan kautta.

– Kun isä on aina pelannut, olin aina koriksen parissa. Aluksi pelasin futista, mutta yksi äidin kaveri ehdotti, että alkaisin pelata korista. Välillä lopetin jossain 10-vuotiaana ja olin vuoden poissa, mutta en pystynyt pysymään poissa. Olin jo rakastunut lajiin, Nkamhoua kertoi.

Mikä koripalloilussa kiehtoi?

– Tämä on niin monipuolinen laji, että en osaa sanoa mikä tietty asia se olisi. Tämä vain vetää puoleensa.

Nkamhoua oli ensimmäisen lukiovuotensa ajan Mikael Jantusen luokkakaveri Mäkelänrinteen urheilulukiossa, mutta syksyllä 2017 hän lähti Yhdysvaltoihin pelaamaan high school -koripalloa ja asumaan isänsä kanssa.

– Siinä oli monta asiaa mukana. Tärkein oli, että en ollut asunut isän kanssa, ja kun oli mahdollisuus oppia isältä, halusin tehdä sen. Jos rehellisiä ollaan, Amerikka on myös paras paikka, jos haluaa kehittyä koripallossa. Siellä taso kovenee ja pelaajia on enemmän.

Kahden high school -kauden jälkeen Nkamhoua ponnisti Tennesseen yliopistoon, jossa hän keräsi viime kaudella 8,6 pistettä ja 5,6 levypalloa ottelua kohti. Pelejä ja opintoja on jäljellä vielä yksi vuosi, ja Nkamhouan pääaine on public relations.

– Ensimmäinen pääainevaihtoehtoni oli business, mutta kävin koulun nettisivuilla ja luin opinto-ohjelmia. PR kuulosti joltain, missä voisin olla hyvä.

Viimeisen yliopistokautensa jälkeen Nkamhoua tähtää NBA:n ensi vuoden varaustilaisuuteen.

– Toivotaan parasta. Yritän antaa tarpeeksi hyvät näytöt. On se sitten draftin (varaustilaisuuden) tai kesäliigan kautta, kunhan vain reitti löytyisi, toivon että pelaan vielä NBA:ssa.