Oikeuspsykiatrit kritisoivat väkivaltarikollisille tehtäviä vaarallisuusarvioita – "Sääennusteetkin ovat tarkkoja parin päivän päähän, mutta pitkällä aikavälillä arvio on epätarkka"

Vaarallisuusarvio tehdään vakavaan väkivaltarikokseen syyllistyneelle rikoksenuusijalle mielentilatutkimuksen yhteydessä. -KOIVISTO ANTTI AIMO-KOIVISTO / LEHTIKUVA

Maria Rosvall / STT

Joukko oikeuspsykiatrian asiantuntijoita kritisoi vaarallisuusarvioita ja esittää, että vaarallisuuden käsitteestä pitäisi kokonaan luopua laissa.

Vaarallisuusarvio tehdään vakavaan väkivaltarikokseen syyllistyneelle rikoksenuusijalle mielentilatutkimuksen yhteydessä. Jos ihminen todetaan erittäin vaaralliseksi toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle, tuomioistuin voi tuomita hänelle yhdistelmärangaistuksen. Yhdistelmärangaistuksesta ei pääse ehdonalaiseen vapauteen, ja siinä ehdotonta vankeutta seuraa vielä vuoden valvonta-aika.

Lisäksi vaarallisuusarvio tehdään silloin, kun elinkautiseen tai muuten koko rangaistusaikansa vankilassa suorittamaan määrätty hakee ehdonalaiseen vapauteen. Silloin siitä käytetään myös nimitystä riskiarvio.

Edilexissä julkaistussa katsauksessa muun muassa oikeuspsykiatrian professorit Nina Lindberg ja Jari Tiihonen kirjoittavat, että vaarallisuuden määritelmä on epämääräinen ja tulkinnanvarainen, ja nykyiset menetelmät vaarallisuusarvion tekemiseen ovat epätarkkoja. Silti vaarallisuusarvion seuraukset tuomitulle voivat olla raskaat pidemmän vapaudenmenetyksen muodossa.

– Ensinnäkin vaarallisuus ei ole käsitteenä yksiselitteinen. Ei ole konsensusta siitä, mitä tarkoitetaan sillä, että ihminen on vaarallinen. Toinen ongelma on se, että vaikka väkivaltariskin arviot ovat populaatiotasolla useimmin oikeassa kuin väärässä, niiden erottelukyky asettuu jonnekin 70–80 prosentin välille. Yksilötasolla saattaa siis tulla vääriäkin arvioita, katsaukseen osallistunut THL:n ylilääkäri Petteri Joelsson sanoo STT:lle.

Nykymenetelmillä voi ennakoida lyhyen aikavälin tapahtumia

THL:n tilastojen mukaan vaarallisuusarvioita on viimeisten kymmenen vuoden aikana tehty noin 10–20 vuosittain. Paljon julkisuutta saaneista jutuista erittäin vaaralliseksi katsottiin muun muassa kahdesta taposta ja kolmesta tapon yrityksestä 14,5 vuoden vankeuteen tuomittu sarjahukuttaja Pekka Seppänen.

Vaarallisuusarvio on käytännössä arvio siitä, uusiiko ihminen väkivaltarikoksen ja millä todennäköisyydellä.

– Keskeinen painoarvo on tutkittavan ihmisen dokumentoidulla henkilöhistorialla. Arviossa tarkastellaan ihmisen väkivaltarikostaustaa ja arvioidaan persoonallisuuden rakenteita, esimerkiksi sitä, missä määrin hänellä on psykopaattisia piirteitä. Myös mahdollisia päihdeongelmia selvitetään. Nämä ovat tekijöitä, jotka saattavat kohottaa riskiä syyllistyä väkivaltarikokseen. Lisäksi voidaan arvioida suojaavia tekijöitä, kuten onko tutkittavalla tukevia perhesuhteita tai vakaa taloudellinen asema, THL:n Joelsson listaa.

Asiantuntijat korostavat, että nykymenetelmät voivat ennakoida lyhyen aikavälin tapahtumia ja auttaa psykiatrisen hoidon suunnittelussa, mutta pitkän aikavälin ennustamisessa ne ovat epätarkkoja.

– Samalla tavalla kuin sääennusteet ovat tarkkoja muutaman päivän päähän, vaarallisuusarvio voi palvella lääkärien tarkoitusperiä niin, että sairaalassa tai laitosoloissa voidaan ennakoida lyhyen aikavälin tapahtumia ja suunnitella psykiatrista hoitoa esimerkiksi jonkin väkivaltaisen tapahtuman ennaltaehkäisemiseksi. Pitkällä aikavälillä arvio on epätarkka, Joelsson sanoo.

Rangaistuksen pitä isi perustua vain tekoon ja aiempaan rikoshistoriaan

Joelsson ja toinen THL:n ylilääkäri Aulikki Ahlgrén-Rimpiläinen kirjoittavat Edilexin artikkelissa, että vapausrangaistuksen kesto voisi perustua käsiteltävän teon arviointiin ja aiempaan rikoshistoriaan niin, ettei oikeuspsykiatrian arvioita enää pyydettäisi.

– Aiempaan rikoshistoriaan selkeästi nojaava arviointimenettely olisi läpinäkyvä ja kaikille yhdenmittainen. Tai jos oikeuspsykiatrin arvio toivotaan, olisi suotavaa, että se johtaisi jonkinlaisiin riskiä alentaviin toimenpiteisiin. Vaarallisuusarviossa kun nimenomaan eritellään se, mistä tämän ihmisen väkivaltariski muodostuu, Joelsson sanoo.

Asiantuntijoiden mukaan pidentyvien tuomioiden sijaan käyttöön pitäisikin ottaa toimenpideohjelmia, jotka alentaisivat väkivaltariskiä.

– Ne voisivat olla tuomionaikaisia. Useimmissa tapauksissa päihdekuntoutus olisi hyvin suotavaa, myös suuttumuksenhallintakurssit voisivat tulla kyseeseen. Joissain tapauksissa ihan psykiatrinen hoitokin voisi olla perusteltua.

Joelsson ja Ahlgrén-Rimpiläinen ehdottavat, että vaarallisuusarvioiden sijaan oikeuspsykiatrien työpanosta pitäisi keskittää mielentilatutkimuksiin, jotka ovat vähentyneet koko 2000-luvun ajan.

– Me tietenkin näemme vain tapaukset, joissa mielentilatutkimus on tehty. Mutta on viitteitä siitä, että psykoottisten henkilöiden määrä vankiloissa on lisääntynyt, ja mielentilatutkimus on yksi mekanismi, jolla näitä ihmisiä voidaan ohjata vankilan sijasta sairaalahoitoon, Joelsson sanoo.

Asiantuntijat varoittavat ottamasta arvioita laajempaan käyttöön

Vaarallisuusarvioiden luotettavuutta pohditaan parhaillaan myös oikeusministeriössä, missä on käynnissä hanke elinkautisvankien vapauttamismenettelyn kehittämiseksi. Hankkeessa mietitään muun muassa sitä, pitäisikö vaarallisuusarvioille antaa nykyistä suurempi painoarvo vapauttamispäätöstä tehtäessä.

Rikosseuraamuslaitos (Rise) on arvioinut, että Suomen vankiloissa on viidestä kymmeneen vankia, joiden arvioidaan olevan erittäin vaarallisia toisen ihmisen terveydelle, hengelle tai vapaudelle, mutta joita ei voida vapautumisen jälkeen määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon eli niin sanottuun pakkohoitoon.

Risen mukaan esimerkiksi Norjassa käytössä oleva varmuusvankeus voisi olla selvitettävän arvoinen malli. Siinä tuomioistuin voisi tarkoin määritellyin ehdoin jatkaa vakavaan rikokseen syyllistyneen ihmisen vankeutta, jos rikoksen uusiminen katsotaan todennäköiseksi.

Asiantuntijat kirjoittavat Edilexissä, ettei vaarallisuudenarviointimenettelylle suositella nykyistä laajempaa käyttöä ilman tutkimustietoon perustuvaa näyttöä menettelyn luotettavuudesta.

– Katsauksemme perusteella ajatukseen arvioiden merkityksen laajentamisesta tulisi suhtautua varauksella. Pitäisi miettiä kovin tarkkaan, missä tilanteessa arvioita käytetään ja minkälaisia päätöksiä niistä johdetaan, Joelsson sanoo.

Kommentoi