Valvontaviranomaisten toiminnasta löytyi puutteita – käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet elintarvikeyritysten ympäristörikosjutussa

Maria Rosvall / STT

Pohjanmaan käräjäoikeus hylkäsi perjantaina kaikki syytteet jutussa, jossa elintarvikealan yrityksiä ja niiden vastuuhenkilöitä syytettiin ympäristön turmelemisesta.

Syytteiden mukaan neljä Keski-Pohjanmaalla toiminutta tai edelleen toimivaa yritystä oli päästänyt tuotantolaitoksiensa jätevesiä ympäristöön lain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti ja ilman laissa edellytettyä lupaa. Jätevesiä päätyi Lestijärveen ja Lestijokeen. Syyttäjän mukaan lainvastainen toiminta oli pisimmillään jatkunut vuodesta 2005 vuoteen 2019.

Syyttäjä vaati yhtiöitä menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä yli miljoona euroa. Vaatimus perustui siihen, miten paljon yritykset olivat syyttäjän mukaan välttäneet jäteveden puhdistamisesta aiheutuvia kustannuksia.

Ympäristöluvasta puuttuivat raja-arvot

Käräjäoikeuden mukaan asiassa oli valtaosin riidatonta, että tuotantolaitoksista oli päästetty ojiin ja vesistöihin vesiä, joiden happea kuluttavien ainesten pitoisuudet olivat olleet tekoaikana usein korkeat. Oikeus katsoi, että toiminta oli omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista, vaikkakin ympäristölle aiheutettu konkreettinen vahinko jäi vähäiseksi.

Käräjäoikeuden mukaan syytetyt eivät kuitenkaan olleet syyllistyneet asiassa tahalliseen rikokseen tai toimineet törkeän huolimattomasti. Sen sijaan oikeus kiinnitti huomiota paikallisten viranomaisten toimintaan.

Yhdessä tapauksista Lestijärven kunta oli myöntänyt tuotantolaitokselle ympäristöluvan, jossa kyseisille aineksille ei ollut asetettu raja- tai enimmäisarvoa, vaan ainoastaan velvoite tarkkailla niiden määrää vedessä, kuten yritys oli käräjäoikeuden mukaan tehnytkin. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että toiminnanharjoittaja ei ollut toiminut ilman ympäristölupaa tai sen ehtojen vastaisesti.

Lupahakemukseen ei koskaan vastattu

Toisessa tapauksessa yritys oli hakenut ympäristölupaa laitokselleen jo vuonna 2004, mutta lisäselvityksistä huolimatta hakemus ei ollut johtanut mihinkään.

Vuonna 2005 Länsi-Suomen ympäristökeskus oli siirtänyt lupa-asian Toholammin kunnalle katsottuaan, että se kuuluu kunnan ympäristöviranomaiselle. Todistajana kuultu Toholammin kunnan edustaja kertoi puolestaan olleensa käsityksessä, että jätevesiä koskevat lupa-asiat kuuluivat aina valtion viranomaisille.

Käräjäoikeus katsoi, että Toholammin lupaviranomainen vaikutti lainvastaisen tilan syntyyn laiminlyömällä olennaisesti hyvän hallinnon periaatteita. Siksi käräjäoikeus katsoi kohtuuden ja laillisuusperiaatteen nimissä, että syytetyt eivät olleet syyllistyneet tahalliseen rikokseen tai toimineet törkeän huolimattomasti.

"Oletuksena oli, että kaikki on kunnossa"

Kolmannessa tapauksessa tuotantolaitoksen toiminta oli käräjäoikeuden mukaan pienimuotoisempaa. Sittemmin konkurssiin menneen yrityksen tuolloisen johdon edustaja kertoi oikeudessa, että yrityksen toiminta oli niin pientä, ettei hänelle tullut mieleenkään hakea siihen ympäristölupaa.

Myöskään ympäristönsuojeluviranomainen ei ollut huomauttanut yritystä ympäristöluvan tarpeesta. Oikeudessa Toholammin kunnan edustaja kertoi oletuksena olleen, että asiat ovat kunnossa.

Neljännessä tapauksessa todistelussa tuli ilmi, että Toholammin kunta oli nimenomaisesti pyytänyt yritystä Toholammille ja luvannut rakentaa tälle tehtaan "avaimet käteen" -periaatteella.

Käräjäoikeus otti huomioon Toholammin roolin asiassa sen, että yritys oli nimenomaisesti toivonut rakennuttajalta kasvavaan tuotantoon sopivaa jätevesien käsittelyjärjestelmää. Näin ollen oikeus katsoi, ettei yrityksen voitu katsoa syyllistyneen toiminnassaan tahalliseen rikokseen tai toimineen myöskään törkeän huolimattomasti.

Yksi tuomareista oli erimielinen

Käräjäoikeus ratkaisi asian kolmen tuomarin kokoonpanossa. Yksi heistä jätti asiaan eriävän mielipiteen.

Hän katsoi, että lain mukainen toiminnanharjoittajan vastuu toimintansa tuntemisesta ja ympäristölupien hankkimisesta sekä niiden puitteissa pysymisestä ei katoa silloinkaan, kun ympäristöviranomainen ei toimintaan syystä tai toisesta puutu.

– Luvatta toimiminen ei muutu lailliseksi sen tähden, että ympäristöviranomainen ei siihen jostain syystä puutu. Lupa-asioiden luonteeseen kuuluu, että luvanvaraista toimintaa ei tule harjoittaa ennen kuin lupa on myönnetty, tuomari kirjoitti.

Muun muassa tästä syystä hän katsoi, että yhtiöiden vastuuhenkilöt olisi pitänyt tuomita huolimattomuudesta tai törkeästä huolimattomuudesta tehdyistä teoista sakkorangaistuksiin. Lisäksi tuomari olisi tuominnut yhtiöt yhteisösakkoihin sekä menettämään valtiolle rikoshyötynä useita satojatuhansia euroja.

Kommentoi

Palvelut