Suomessa ollaan tänä vuonna ottamassa käyttöön uudenlainen työkalu lähisuhdeväkivallan ja -surmien ehkäisemiseksi. Lähisuhdesurmien selvityksessä tutkittaisiin, mikä on johtanut henkirikokseen ja miten vastaava voitaisiin jatkossa estää.
Lähisuhdesurmalla tarkoitetaan henkirikosta, jossa uhri on ollut tekijän perheenjäsen tai muuten läheinen, esimerkiksi parisuhteessa tekijän kanssa.
Sisäministeri Maria Ohisalon (vihr.) mukaan selvitystoiminnon tarkoituksena on tunnistaa tavallista rikostutkintaa syvemmin lähisuhdeväkivallan taustalla olevia tekijöitä ja rakenteita. Siten voidaan saada tarkempaa tietoa siitä, mitkä asiat ovat vaikuttaneet siihen, ettei henkirikosta ole pystytty estämään.
Tarkastelutoiminnolla pyritään esimerkiksi tunnistamaan tilanteet, joissa lähisuhdeväkivallan uhri on jäänyt ilman viranomaisten apua. Tarkoituksena on saada tietoa esimerkiksi uhrin tai tekijän mahdollisista viranomaiskontakteista ennen henkirikoksen tapahtumista sekä siitä, missä viranomaisten välinen tiedonkulku on takkuillut. Uhri on esimerkiksi jo aiemmin saattanut tehdä poliisille rikosilmoituksen kokemastaan väkivallasta.
– Kysymys, että milloin niiden hälytyskellojen olisi pitänyt alkaa soida. Että ei ole pystytty tunnistamaan tällaisia riskitilanteita, vaikka ihmiset ovat paikoitellen hakeutuneet avun piiriin, Ohisalo sanoo.
Hänen mukaansa selvityksen tekisivät ainakin aluksi poliisin ja poliisiammattikorkeakoulun tutkijat, sillä poliisilla on usein eniten tietoa uhrista.
Viranomaiset eivät aina tunnista väkivaltaa
Vastaavasta selvitystoiminnosta on saatu hyviä tuloksia Britanniassa ja Ruotsissa, sanoo naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan työskentelevän Naisten Linjan hankepäällikkö Louna Hakkarainen. Hänen mukaansa selvityksellä saataisiin tärkeää tietoa muun muassa auttamisjärjestelmän aukkokohdista ja viranomaistoiminnan kehittämistarpeista.
– Brittimallisessa selvityksessä käydään läpi surmatyöhön johtaneita tapahtumia ja viranomaisten toimintaa uhrin näkökulmasta. Tarkoitus on tehdä näkyväksi tilanteita, joissa uhri on mahdollisesti yrittänyt saada apua, ja tunnistaa, missä olisi ollut puuttumisen paikkoja. Toisaalta tehdään näkyväksi myös tekijöitä, jotka estävät uhria hakemasta apua, Hakkarainen sanoo.
Ongelmakohtia löytyy Hakkaraisen mukaan useita. Esimerkiksi poliisi ei välttämättä tunnista uhrien haavoittuvaa asemaa tai lähisuhdeväkivallan dynamiikkaa, hän sanoo.
Hakkaraisen kokemuksen mukaan uhria vastuuttavat asenteet ovat poliisissa yleisiä, eikä uhreja ohjata systemaattisesti tukipalveluihin. Myös sosiaali- ja terveydenhuollossa lähisuhdeväkivallan tunnistaminen, puheeksi ottaminen ja jatkoapuun ohjaaminen on osin puutteellista, hän sanoo.
Puutteita ja eroavaisuuksia on myös siinä, miten kunnat eri puolilla Suomea ovat ottaneet käyttöön suosituksia lähisuhdeväkivallan kitkemiseksi. Hakkarainen sanoo, että Suomessa on yhä liian vähän turvakoteja Istanbulin sopimuksen vaatimuksiin ja maantieteellisiin etäisyyksiin nähden.
– Niitä tilanteita ja keinoja auttaa olisi todella paljon, mutta epäselväksi jää, miten ne ovat sitten käytännössä yksittäisten ihmisten kohdalla toimineet, Hakkarainen sanoo.
Lähisuhdesurmat tulisi tutkia moniammatillisesti
Suomessa lähisuhdesurman selvityksen voisivat Hakkaraisen mukaan tehdä moniammatilliset ryhmät, joissa olisi mukana uhrin tilannetta ymmärtäviä asiantuntijoita.
– Olisi kriittistä, että työryhmässä olisi mukana vankkaa asiantuntemusta väkivallan vaikutuksista uhriin ja viranomaisen toimintaa arvioimassa olisi mukana myös ulkopuolisia tahoja, sanoo Hakkarainen.
Esimerkiksi Britanniassa selvityksen tekee paikallinen ryhmä, johon kuuluu muun muassa poliisi sekä rikosseuraamuksen ja terveydenhuollon ammattilaisia. Ruotsissa selvityksen tekee hallituksen määräämä tutkintaviranomainen.
Ruotsin tapaa lähimpänä olisi Onnettomuustutkintakeskuksen (Otkes) tekemä selvitys. Otkes teki aikanaan selvityksen henkirikoksesta, jossa isä ja äitipuoli murhasivat kahdeksanvuotiaan tytön Helsingissä vuonna 2012. Silloisessa raportissa kirjoitetaan, että Suomessa tehdystä lähisuhdeväkivallasta opitaan vähän, koska tapauksia ei rikostutkinnan lisäksi selvitetä järjestelmällisesti ja moniammatillisesti.
Lähisuhdeväkivallan uhrina kuolee Suomessa vuosittain noin 30 ihmistä, käy ilmi Helsingin yliopiston henkirikoskatsauksesta . Naisten Linjan mukaan suomalaisnaisen riski kuolla lähisuhdeväkivallan seurauksena on väkilukuun suhteutettuna kaksinkertainen esimerkiksi Ruotsiin verrattuna.
– Valitettavasti ruman näköiset tilastot. Osa tapauksista ei koskaan edes tule julkisuuteen. Kyllä me tarvitsemme kaikille viranomaisille, jotka kohtaavat uhreja, lisätietoa siitä, minkälaisesta ilmiöstä on kyse ja miksi se myös usein jää piiloon, Ohisalo sanoo.
Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitusohjelmaan sisältyy kirjaus naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelman laatimisesta. Lähisuhdesurmien selvitysten käyttöönotto kuluvan vuoden aikana on yksi osa kokonaisuudesta.