Italia kitkee maassa rehottavaa homofobiaa lainsäädännöllä

Roomalainen Andrea Conte kotonaan Roomassa 23. toukokuuta 2021. Conte ei ole koskaan joutunut syrjinnän kohteeksi seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Kaikki italialaiset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita. JENNI MERONEN / LEHTIKUVA

Jenni Meronen / STT

Homofobinen hyökkäys Pescarassa, 25-vuotias joutui sairaalaan murtuneen leuan vuoksi. Homofobinen hyökkäys Roomassa, kumppaniaan suudellut hakattiin. Italian mediassa uutisoidaan keskimäärin joka kolmas päivä seksuaali- tai sukupuolivähemmistön edustajaan kohdistuvasta syrjinnästä tai väkivallasta.

– Tapaukset ovat vain jäävuoren huippu. EU:n perusoikeusviraston raportin mukaan 32 prosenttia italialaisista hlbt-ihmisistä oli kokenut häirintää viimeisen vuoden aikana ja kahdeksan prosenttia fyysistä väkivaltaa viiden vuoden aikana. Vain yksi kuudesta oli tehnyt rikosilmoituksen, Italian seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä edustavan Arcigay-yhdistyksen pääsihteeri Gabriele Piazzoni kertoo.

Italian senaatin käsittelyyn on tulossa lakiesitys, joka koventaisi rangaistuksia, joita annetaan seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen, sukupuoli-identiteetin tai vammaisuuden perusteella tapahtuvasta syrjinnästä ja väkivallanteoista. Lakiesitys sai edustajainhuoneen hyväksynnän marraskuussa, mutta sen kulku senaatissa on viivästynyt erityisesti Lega-puolueen vastustuksen vuoksi.

Tällä hetkellä laki rankaisee ankarammin viharikoksista, jotka perustuvat etniseen taustaan tai uskontoon.

Syrjintä kokonaisuudessaan tilastoihin

EU-raportin mukaan kuusi kymmenestä seksuaali- tai sukupuolivähemmistön edustajasta pidättäytyy Italiassa julkisista hellyydenosoituksista ja 30 prosenttia välttää tiettyjä paikkoja häirinnän pelossa. Alle 40 prosenttia ilmaisee seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiään avoimesti.

Lakiesitys edellyttää, että Italiaan luodaan kansallinen seksuaalivähemmistöjen oikeuksien päivä, jota vietettäisiin 17. toukokuuta myös kouluissa. Lisäksi se velvoittaisi tilastoimaan kaikki syrjintätapaukset kolmen vuoden välein.

– Italiassa on laajasti hyväksytty ajatus, että rasismi ei ole ok. Mutta osa ajattelee yhä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä voi kohdella eri tavoin kuin muita ihmisiä, Piazzoni sanoo.

Piazzonin mukaan katolinen kirkko pyrkii muuttamaan lakiesitystä mieleisekseen. Hänen mukaansa sisällöllisesti tyhjä laki olisi kuitenkin vaarallisempi kuin se, ettei sitä hyväksyttäisi lainkaan.

– Se tarkoittaisi, että kansalaiset ja poliitikot ajattelisivat asian olevan hoidossa ja pyyhkisivät sen mielestään.

Kaikki eivät koe kaltoinkohtelua

Roomassa kotinsa terassilla kahvia hörppivä Andrea Conte kertoo olevansa onnekas, sillä hän ei ole koskaan kokenut syrjintää seksuaalisen suuntautumisensa takia.

– Julkiset hellyydenosoitukset eivät kuulu tyyliini, mutta minusta ja kumppanistani näkee kyllä, että olemme pariskunta, Conte kertoo.

Oman seksuaalisen suuntautumisen hyväksyminen oli Conten mukaan vaikeampaa hänelle itselleen kuin muille.

– Kun kerroin homoseksuaalisuudestani 20-vuotiaana, olin valmistellut pitkän puheen Shakespeare-sitaatteineen. Mutta liberaalit vanhempani hyväksyivät asian heti, samoin ystäväni.

Conten mielestä syrjinnän kokemukset liittyvät Italiassa vahvasti kasvuympäristöön. Esimerkiksi mielikuva konservatiivisesta etelä-Italiasta ei kuitenkaan välttämättä pidä paikkaansa.

– Etelässä on ollut useita avoimesti homoseksuaaleja aluejohtajia. Pohjois-Italiasta sen sijaan mieleeni ei tule yhtäkään.

Kouluista puuttuu seksuaalikasvatus

Italia on yksi harvoista EU-maista, joissa seksuaalikasvatus kouluissa ei ole pakollista. Koska jokainen oppilaitos päättää sen antamisesta itse, on koulujen välillä suuria eroja.

Eräässä kohua aiheuttaneessa tapauksessa roomalaislukion rehtori kielsi kertomasta oppilaille aborteista tai sukupuoli-identiteetistä, toisessa seksuaalikasvatustunti oli annettu abortinvastaisen järjestön vedettäväksi.

EU:n perusoikeusviraston raportin mukaan vain 33 prosenttia italialaisista 15–17-vuotiaista hlbt-ihmisistä oli sitä mieltä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä käsitellään oppitunnilla positiivisella tai tasapuolisella tavalla.

Andrea Conte kertoo saaneensa koulussa hyvää seksuaalikasvatusta.

– Meille kävi puhumassa niin gynekologi, psykologi kuin urologi. Esimerkiksi homoseksuaaleista ei kuitenkaan puhuttu. Jos olisi, olisin ehkä hyväksynyt oman seksuaalisen suuntautumiseni helpommin.

"Seksi on yhä tabu"

Italian terveysministeriö pyrki joitain vuosia sitten yhtenäistämään italialaiskoulujen käytännöt Maailman terveysjärjestön ohjeistuksen mukaisiksi, kertoo seksuaalikasvatuskursseja kouluille tarjoavan väestönkasvatusjärjestö AIED:n puheenjohtaja Mario Puiatti.

– Meillä oli viitisentoista kokousta, joiden jälkeen valmistelimme loppuraportin. Sittemmin ministerit ovat vaihtuneet monta kertaa ja koronapandemia iski, eikä asia ole edennyt, Puiatti sanoo.

Puiattin mukaan vain harvalla nuorella on vanhempiinsa niin luottamuksellinen suhde, että seksuaalisuuteen liittyvistä asioista voisi puhua vapaasti. Vaarana on, että nuoret saavat seksuaalitietämyksensä kavereilta ja pornosta.

Arcigay-järjestön Gabriele Piazzonin mielestä seksi on Italiassa yhä tabu.

– Sitä harrastetaan, mutta siitä ei puhuta. Seksuaalikasvatusta järjestettiin hiv-epidemian aikaan, mutta heti sen laannuttua kurssit lopetettiin.

Piazzonin mukaan seksuaalikasvatuksessa pitäisi ehkäisyn ja tautien lisäksi kertoa myös ihmissuhteista, suostumuksesta ja toisen ihmisen kunnioittamisesta.

– Uskon, että siitä hyötyisivät kaikki.

Kommentoi

Palvelut