Ira Blomberg-Kantsilan kolumni: Muistisairas äitini on minulle kuin kivireki

Tapasin äitini viimeksi pari kuukautta sitten. Vein tuliaiseksi suklaata, kuten aina, ja vannotin herkuttelemaan maltilla, ettei hän pullistu hetkessä mahdottomiin mittoihin, suorastaan muodottomaksi. Nauroimme molemmat typerälle vakiovitsillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa digi ja pääset lukemaan kaikki Itä-Hämeen sisällöt.

Tilaa 3 kk 4 €/kk Tilaa 24 h 2 € Olen jo tilaaja