Hiilidioksidipäästöjen kompensointi on yrityksille enemmän maineenhallintaa kuin todellista vaikuttamista – osa kompensaatiohankkeista on laadultaan kerrassaan kehnoja

Yritysten hiilidioksidipäästöjen kompensointiin tarjotut metsitys- ja muut hankkeet ovat laadultaan varsin sekalaisia niin Suomessa kuin maailmallakin. Kompensaatiopalveluja ostavissa yrityksissä taas tavoitellaan usein enemmänkin hyvää mainetta kuin todellista vaikuttavuutta.

– Moni kompensaatiopalvelun ostaja haluaa osoittaa vastuullisuuttaan kuluttajille ja muille sidosryhmille. Motivaatio on ulkokuorivetoista. Halu varmistaa, että kompensaatiolla saadaan aikaan aitoja ilmastovaikutuksia, on monesti puuttunut, arvioi vastuullisuusjohtaja Niklas Kaskeala Compensate-säätiöstä, joka tarjoaa päästökompensaatioita yrityksille.

Yritysvastuuseen patistavan Finnwatch-järjestön ilmastoasiantuntijan Lasse Leipolan mukaan Suomen isoissa yrityksissä ollaan nykyisin jo melko hyvin selvillä siitä, mikä on omien hiilidioksidipäästöjen vähentämisen merkitys ja millaista päästökompensaation suunnilleen tulee olla.

– Pienemmät ja huolettomammat yritykset kyllä saattavat mennä sieltä, missä aita on matala. Kompensaatiota on aika halvalla tarjolla, ja se on aika helppo temppu, jota kukaan ei valvo, sanoo Leipola.

Finnwatchin kesällä julkaisemassa raportissa arvioitiin, että yrityksissä useinkaan ei ole asiantuntemusta tai välttämättä edes mielenkiintoa ostetun päästökompensaation laadun arvioimiseen.

Sekä Leipola että Kaskeala uskovat, että parempaan suuntaan on mahdollista mennä. Kaskealan mukaan päästökompensaatioiden markkinat ovat parin viime vuoden aikana laajentuneet vauhdilla ja ymmärryskin aihepiiristä toivottavasti parantuu.

Päästökompensaatiolla tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi yrityksen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä vastaavasti sidotaan ilmakehästä hiiltä tai vähennetään päästöjä jossain muualla. Kompensaatiohankkeet voivat sijaita hyvinkin kaukana kompensaatiopalvelun ostajasta.

Valtaosaan hankkeista liittyy ongelmia

Compensate-säätiö julkaisi viime keväänä arvion joukosta siihenastisia päästökompensaatiohankkeita, jotka olivat saaneet hyväksynnän alan arvostetuilta standardoijilta Verralta tai Gold Standardilta. Lopputulos oli, että hieman alle kymmenesosa hankkeista kesti tiukemman tarkastelun.

– Ei voi ottaa itsestäänselvyytenä, että tällainen standardi on laadun tae, sanoo Kaskeala.

Lukumääräisesti suurin osa ongelmatapauksista liittyi siihen, että kompensaationa tarjottiin hankkeita, jotka olisi toteutettu muutoinkin. Muita ongelmia olivat esimerkiksi haittavaikutukset paikallisille asukkaille ja paikallisen luonnon monimuotoisuuden heikentyminen.

Takavuosina monet kompensaatiohankkeet liittyivät uusiutuvaan energiaan, kuten vesivoimaan. Päästökompensaatiorahoituksella voitiin esimerkiksi maksaa vesivoimalan rakentamiseen otettuja lainoja.

Nykyisin uusiutuva energia on kilpailukykyistä muutenkin. Päästökompensaatiohankkeet painottuvat esimerkiksi metsitykseen, metsänsuojeluun sekä keinoihin sitoa ilmakehän ylimääräistä hiilidioksidia pitkään varastoitavaksi hiileksi. Biohiili soveltuu esimerkiksi maanparannusaineeksi, kertoo Kaskeala.

– Hiilimarkkinan tehtävä on rahoittaa sellaista, mihin muuten ei olisi rahoitusta. Uskon ja toivon, että markkina jatkossa keskittyy enemmän hiilen poistoon, sanoo Kaskeala.

"Vihoviimeinen työkalu pakista"

– Me (Finnwatchissa) ei hirveästi korosteta kuluttajan valintaa, vaan pidetään oleellisempana yritysten vastuuta. Toivomme, että kuluttajat sitten suosivat niitä yrityksiä, jotka ovat vastuunsa kantaneet, sanoo Lasse Leipola.

Valveutuneen kuluttajan kannattaa Leipolan mukaan katsoa ilmastotekojaan kehuvan yrityksen verkkosivuilta, mitä siellä mahdollisesti kerrotaan päästövähennyksistä ja hiilidioksidipäästöjen kompensoinnista. Tosin todellisten vaikutusten arviointi on haastavaa asiantuntijoillekin.

– Vastuulliset yritykset aika hyvin kyllä ymmärtävät, että päästöjen kompensointi ei voi olla ainoa toimi. Ongelmaksi tulee se, mitä itse tehdään – miten omia päästöjä vähennetään, sanoo Leipola.

Sekä Finnwatchin Leipola että Compensaten Kaskeala painottavat, että yritysten tulisi sekä ripeästi vähentää omia kasvihuonekaasupäästöjään että kompensoida niitä päästöjä, joita ei voi välttää. Päästövähennyksiä tulee myös jatkaa eikä tyytyä siihen, mitä ensi vaiheessa on saatu aikaan. Oleellista on myös tarkastella koko arvoketjua eli esimerkiksi kaupassa sitä, miten myytävä tuote on valmistettu.

– Päästökompensoinnin pitäisi olla vihoviimeinen työkalu sieltä pakista, sanoo Kaskeala.

Osa hankkeista on luokattoman kehnoja

Suomessa on parikymmentä tahoa, jotka tarjoavat yrityksille vapaaehtoista päästökompensaatiota. Niiden toimintaa tarkasteltiin perusteellisesti Finnwatchin kesällä julkaisemassa raportissa , lukuun ottamatta yhtä, joka aloitti raportin julkaisemisen jälkeen.

Osa Finnwatchin perkaamista kompensaationtarjoajista osoittautui suorastaan luokattoman kehnoiksi.

Leipolan mukaan useista kotimaisista kompensaationa tarjotuista metsähankkeista näkee, että niissä ei ole ulkopuolista sertifiointia eikä niiden tieteellinen pohja ole kunnossa. Metsää kasvatetaan – mutta epäselväksi jää, sitooko kasvava metsä todella sellaisen määrän hiilidioksidia, joka on tarkoitus kompensoida, onko hiilensidonta pysyvää ja tuoko hanke aidosti mitään lisää siihen, mitä muutenkin tehtäisiin.

Alan kärkeen taas päätyivät Leipolan mukaan muun muassa Compensate ja Nordic Offset – tosin niilläkin on vielä parantamisen varaa. Molemmat tarjoavat päästökompensaatioina pelkästään osallistumista ulkomaisten hankkeiden rahoitukseen, paljolti niin sanottuun kaksoislaskentaan liittyvien ongelmien vuoksi.

Kaksoislaskenta tarkoittaa sitä, että kompensaationa tarjottavat kotimaiset metsitys-, metsänsuojelu- ja muut ilmastohankkeet lasketaan mukaan myös Suomen kansallisiin päästövähennyksiin. Jos kaksoislaskentaa tapahtuu, kompensaatiohankkeet edistävät Suomen tavoitteiden saavuttamista eivätkä tuo todellista ilmastohyötyä Suomen tavoitteen lisäksi.

– Kotimaiset metsähankkeet eivät nykyisellään kelpaa (yrityksen) kompensaatioväittämään. Niiden rahoittaminen on kyllä peruste ilmastotekoväittämälle, jos ne täyttävät laatukriteerit, linjaa Compensaten Kaskeala.

Kaksoislaskenta kantona kaskessa

Finnwatch teki syksyllä maa- ja metsätalousministeriöön sekä ympäristöministeriöön vetoomuksen , jotta vapaaehtoiset päästökompensaatiot kotimaassa erotettaisiin Suomen ilmastotavoitteista. Vetoomuksen taakse asettui 27 muutakin allekirjoittajaa: yrityksiä, järjestöjä ja kompensaatiohankkeita tarjoavia tahoja.

Vetoomuksen allekirjoittajien toiveena on siis päästä eroon kaksoislaskennasta.

Finnwatch suosittelee myös, että vapaaehtoisia päästökompensaatioita tarjoavat tahot koottaisiin rekisteriin sekä laadittaisiin velvoittavat ohjeet siitä, miten kompensaation tulee toimia ja mitä saa tarjota kompensaationa.

– Silloin saataisiin kaikkein heikkolaatuisimmat palvelut pois markkinoilta tai nostettua rekisterin asettamalle minimitasolle. Ongelmana on nyt se, että on toimijoita jotka eivät ole kiinnostuneita ohjeista ja oppaista, vaan tekevät omalla tavallaan, sanoo Leipola.

"Tällä hetkellä se on villi länsi"

Ympäristöministeriössä on tekeillä ostajan opas, jonka on tarkoitus auttaa päästökompensaatioita ostavia tahoja arvioimaan, mitä oikein ollaan ostamassa ja miten kompensaation laatua tulisi arvioida, kertoo ministeriön ilmastoyksikön päällikkö Outi Honkatukia.

– Kenttä on muuttumassa tosi nopeasti. Tunnistamme ongelmat, tällä hetkellähän se on villi länsi. Ministeriössä nähdään myös potentiaaliset maineriskit, emme halua että ala itse laatii oppaan, sanoo Honkatukia.

Kaksoislaskentaan liittyviin ongelmiin on Honkatukian mukaan odotettavissa lisää selvyyttä sitten, kun EU:n neuvottelut päästövähennystavoitteista ja niiden toteuttamisesta vuoteen 2030 mennessä saadaan päätökseen tai ainakin selvästi pidemmälle. EU:n yhteiset päätöksethän vaikuttavat myös siihen, millaiset raamit Suomella on toimia.

– Syksyyn mennessä varmaankin ollaan viisaampia. Tällä hetkellä liikkumavara on pieni.

Honkatukia painottaa, että maankäyttöön eli esimerkiksi metsitykseen ja soiden ennallistamiseen liittyviä hankkeita voidaan jatkossa tarvita Suomen kansallisten päästövähennysten toteuttamiseen. Siksikään ansiota niiden ilmastovaikutuksista ei haluta kiirehtiä jakamaan kaupallisesti toimiville tahoille.

– Tämä ei ole ympäristöministeriön näkökulmasta ongelma. Kompensaatioyksiköiden ostajien pitäisi kuitenkin tietää, että yksiköt, joita he ostavat, näkyvät Suomen päästötaseessa ja siten toiminta voi viime kädessä näyttäytyä isänmaallisena hyväntekeväisyytenä, hän sanoo.

Päästökompensaatioita tarjoavien tahojen rekisteri on Honkatukian mukaan tarpeen, mutta ei pakollisena vaan vapaaehtoisena.

– Emme näe, että olisi ministeriön tehtävä lähteä luokittelemaan toimijoita.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut