Turkin Erdoganilla on edessään poikkeuksellisen haastavat vaalit – itsevaltaisen kansanmiehen suosiota nakertaa etenkin monet turkkilaiset tiukille ajanut talouskriisi

Turkissa järjestetään ensi vuonna parlamentti- ja presidentinvaalit, jotka voivat olla haastavimmat vuosiin maata itsevaltaisella otteella johtavalle presidentti Recep Tayyip Erdoganille ja hänen AKP-puolueelleen.

Presidentin suosio on ollut laskussa etenkin Turkkia viime vuosina koettelevan talouskriisin vuoksi, sillä nimenomaan talous on ollut yksi syy Erdoganin suosiolle.

– Hän paransi pääsyä palveluihin, palkat nousivat ja talous kasvoi, kuvaa Erdoganin valtakauden alkua STT:lle Washingtonin Lähi-idän politiikan instituutin Turkin-tutkimusohjelman johtaja Soner Cagaptay.

– Mutta hänessä on myös toinen puoli poliitikkona, joka on synnynnäinen populisti, Cagaptay lisää.

Tähän populismiin kuuluu se, että Erdogan mollaa ja lannistaa vastustajiaan ja oikeastaan kaikkia niitä turkkilaisia, jotka häntä eivät äänestä. Turkkia on kuvattu lähes kliseisen paljon jakautuneeksi yhteiskunnaksi, ja näitä jakolinjoja Erdogan on sekä hyödyttänyt että lietsonut.

Uudistajasta itsevaltaiseksi johtajaksi

Lähes 20 vuotta sitten kansanmiehenä ja talouden uudistajana pääministeriksi noussut Erdogan ratsasti etenkin mielikuvalla tavallisesta kansanmiehestä. Samalla hän oli jo alusta lähtien vahvan populistinen.

Erdogan on koko valtakautensa ajan vedonnut etenkin uskonnollis-konservatiivisempaan väestöön, jota hän katsoi Turkin vanhan, maallistunutta tasavaltaa korostaneen eliitin sortaneen ja katsoneen alaspäin. Tässä suhteessa hänen viestinsä tavallista kansaa sortavasta eliitistä on hyvin linjassa muiden eurooppalaisten populistijohtajien kanssa – olkoonkin, että Erdogan ja hänen lähipiirinsä edustavat nykyisin vahvasti Turkin uutta eliittiä.

Presidentti on myös hyödyntänyt valtakautenaan vuosikymmeniä jatkuneita kiistoja uskonnon roolista Turkin julkisessa elämässä. Hän myös heikensi maan asevoimien valtaa maan sisäpolitiikassa.

Valtakautensa alussa Erdogan saikin kiitosta ulkomaita myöten. Hän teki parannuksia Turkin ihmisoikeustilanteeseen ja vauhditti Turkin nyt jo vuosia jumissa ollutta EU-jäsenyysprosessia.

Nyt ihmisoikeusuudistukset ovat jääneet kauas taakse.

Koko viime vuosikymmenen ajan presidentti on omaksunut yhä autoritaarisempia otteita. Erityisesti Turkin vuoden 2016 sotilasvallankaappausyrityksen jälkeen lukuisia maan hallinnon kriitikkoja, valtion virkamiehiä, opposition edustajia ja toimittajia on heitetty vankilaan, asetettu syytteisiin tai potkittu ulos työpaikoistaan. Osa on saanut syytteet muun muassa "terrorismin tukemisesta", vaikka esimerkiksi ihmisoikeusjärjestöt ovat todenneet syyn olevan pikemminkin kriittinen suhtautuminen presidenttiä kohtaan.

Vastakkainasettelun ylläpito hyödyttää

Vastustajista huolimatta Erdoganilla on ollut omat vahvat tukijansa Turkissa.

Viime vuosina suosio kansan piirissä on kuitenkin rapissut, kun Erdogan ei ole onnistunut hoitamaan Turkkia ravistelevaa talouskriisiä, joka on iskenyt myös moniin AKP:n perinteisiin äänestäjiin. Inflaatio on ollut maassa huimaa, ja liiran arvo romahtanut kovaa vauhtia. Monissa gallupeissa Erdoganin ja tämän valtapuolueen suosio on ollut alhaisin vuosiin.

– Erdoganin malli on toiminut vain yhdessä talouskasvun kanssa. Talous on ollut erittäin tärkeä osa Erdoganin voittobrändiä vaaleissa. Siksi uskon, että tulevissa vaaleissa hän nojaa yhteistyöhön Turkin oikeistopuolueiden kanssa ja lisää vastustajiensa vainoa, lannistamista ja mollaamista, Cagaptay sanoo.

Erdoganin puolue AKP onkin vaaleissa liitossa kahden äärioikeistolaisen puolueen, MHP:n ja BBP:n kanssa.

Myös Turkki-tutkija Halil Gürhanli on arvioinut Politiikasta-lehdessä, että vastakkainasettelun ylläpito ja vahvistuminen ovat ehto Erdoganin ja siten koko AKP:n hegemonian säilymiselle turkkilaisessa politiikassa.

Yksi äänestäjistä ensi vuonna on turkkilaisnainen Özge Acioglu. Hän kertoo STT:lle puhelimessa, että Erdoganin kansansuosio on laskussa. Myös Erdoganin puolueella AKP:lla on vain niukka enemmistö gallupeissa.

– Opposition heikkojen vaalilupausten vuoksi AKP voi voittaa vaalit vaikka yhdenkin prosentin erolla.

– Samalla AKP yrittää turvata asemansa pitämällä Selahattin Demirtasin kaltaisia politiikkoja vankilassa, Acioglu lisää viitaten kurditaustaisen puolueen HDP:n puheenjohtajaan, joka on vangittu terrorismisyytteiden nojalla.

Istanbulin menetys oli kaupungin omalle kasvatille kova paikka

Säröjä Erdoganin vallassa näkyi jo vuoden 2019 paikallisvaaleissa. Vaikka Erdoganin AKP voitti koko vaalit, Turkin suurimmissa kaupungeissa johto siirtyi maan opposition käsiin.

Kaikkein kirvelevin tappio Erdoganille oli Turkin suurimman kaupungin – ja presidentin kotikaupungin – Istanbulin menetys CHP:lle. Istanbulissa pormestariksi nousi karismaattinen Ekrem Imamoglu, joka onnistui kampanjassaan kiillottamaan CHP:n luutuneena ja heikkona pidettyä imagoa.

– Imamoglun voitto ja nousu pormestariksi oli merkittävää, sillä nimenomaan Istanbulissa Erdogan rakensi poliittisen brändinsä. Se oli psykologisesti erittäin merkittävä voitto, Cagaptay sanoo.

Erdogan toimi muun muassa kaupungin pormestarina 1990-luvulla.

– Jos Imamoglu lähtee ehdolle Erdogania vastaan ensi vuoden vaaleissa, siitä tulee kiinnostava taistelu, Cagaptay sanoo.

Tiedossa ei ole tosin, lähteekö Imamoglu kansansuosiosta huolimatta haastamaan Erdogania. Julkisuudessa CHP:n johtaja Kemal Kilicdaroglu on toppuutellut niin Imamoglun kuin Ankaran pormestarin Mansur Yavasin ehdokkuuksia, koska ne jättäisivät hänen mukaansa Istanbulin ja Ankaran kaupunginhallinnot AKP:n käsiin.

Suomi ja Ruotsi joutuneet osaksi kamppailuja

Mutta voiko valta enää vaihtua Turkissa vaaleilla? Presidentti Erdoganilla on valta niin mediasta kuin oikeuslaitoksesta, eikä kampanjointia voida pitää siksi reiluna, Cagaptay sanoo.

Samalla itse vaalit ovat kuitenkin Turkissa olleet hänen mukaansa suhteellisen vapaat ja ääntenlaskenta on sujunut pääosin reilusti.

– Jos oppositio onnistuu suojelemaan ääntenlaskua ja äänestämistä ja varmistamaan, että se on reilu, se voi hyvinkin voittaa vaalit, hän sanoo.

Esimerkiksi Imamoglun voitto vuonna 2019 Istanbulin vaaleissa kyseenalaistettiin ensin AKP:n toimesta, mutta lopulta tulos oli pakko hyväksyä.

Cagaptay kuitenkin arvioi, että Erdoganin vaalikampanjassa tullaan näkemään entistä enemmän kulttuurisotia, kovia otteita ja populismia.

Tämä kytkeytyy myös Turkkiin ja sen suhtautumiseen Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyteen, jota Turkki on vastustanut. Syynä on ollut etenkin se, että Turkki kokee maiden tukevan kurdijärjestö PKK:ta ja YPG:ta Syyriassa.

Samalla on syytä huomioida, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden vastustamisen kilpistäminen pelkäksi Turkin sisäpoliittiseksi peliksi olisi liian yksinkertaistavaa, kuten tutkija Aaron Stein arvioi War on the Rocks -lehden kirjoituksessaan.

Myös Cagaptayn mukaan Turkilla on aitoja kurdien sissijärjestö PKK:ta ja sen kansainvälistä politiikkaa koskevia huolia.

Asia kuitenkin linkittyy myös vaaleihin. Erdogan yrittää hyvin todennäköisesti vedota vaaleissa etenkin Turkin oikeistokonservatiivisiin äänestäjiin. Tämä on näkynyt muun muassa tiukempana suhtautumisena kurdeihin – kuten siinä, että Turkissa on peruttu monia kurdinkielisiä konsertteja viime vuosina, Cagaptay sanoo.

– Hän (Erdogan) on erittäin hyvä rakentamaan asetelman, jossa se, mikä on nähdään hyväksi Turkille, on myös aina hyväksi Erdoganille, Cagaptay sanoo.

– Esimerkiksi Turkin pitkäaikaiset turvallisuushuolet koskien PKK:ta on nyt sidottu osaksi Erdoganin omaa agendaa, jolla hän rakentaa nationalistista ja konservatiivista äänestäjäkuntaa itselleen.

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut