Suomen jäsenyyden hyödyt jäisivät vajaiksi ja Ruotsin neuvotteluasema heikentyisi dramaattisesti, arvioi Matti Pesu.
Suomen ja Ruotsin yhtäaikainen liittyminen Natoon on ehdottomasti ensisijainen tavoite ja järkevää sekä maiden itsensä että puolustusliiton näkökulmasta, arvioi johtava tutkija Matti Pesu Ulkopoliittisesta instituutista. Yhtäältä Natossa pohjoisen alueen puolustusta tarkastellaan käytännöllisesti kokonaisuutena, toisaalta esimerkiksi mahdolliset vahvistukset Suomeen sodan aikana tulisivat todennäköisesti Ruotsin kautta.
– Suomen Nato-jäsenyydestä ei voitaisi ilman Ruotsia ulosmitata kaikkea sitä potentiaalia, mitä siihen liittyy, Pesu arvioi STT:lle.
Pesu muistuttaa, että Ruotsin sitouttaminen Suomen puolustukseen on ollut Suomen julkisena tai salattuna tavoitteena jossain määrin koko itsenäisyytemme ajan. Nyt sitten ollaan hyvin lähellä tilannetta, jossa Ruotsi saataisiin Naton kautta sopimusperustaisesti sitoutumaan Suomen puolustuksen avustamiseen.
Pesun mukaan Ruotsin neuvotteluasema oman Nato-jäsenyytensä suhteen heikentyisi väistämättä ja "dramaattisesti", jos Suomi päättäisi irtautua nykyisestä samaan tahtiin etenevästä prosessista. Venäjän ja Ruotsin välisen puskurivaltion muuttuminen Naton maaperäksi olisi siinä laiha lohtu, Pesu arvioi.
– Kyllä tämä vaatii meiltä vahvaa harkintaa ja etenemisen yksin – jos sellainen tilanne tulee eteen – pitäisi olla aika äärimmäinen ratkaisu, Pesu sanoo.
Pohdinnan paikka myös Natolle
Eri tahtia etenemisen aiheuttama vahinko olisi paha isku Suomen ja Ruotsin suhteille, jotka ovat viime kevään onnistuneen Nato-prosessien yhteensovittamisen jäljiltä poikkeuksellisen luottamukselliset ja syvät.
– Olisi sääli, jos yksi autoritaarinen johtaja voisi kikkailullaan lyödä kiilaa suhteisiin ja tärvellä ne. Se voisi jättää arvet, jotka näkyvät mahdollisesti vuosikymmeniä, Pesu arvioi.
Jos Unkari ratifioisi sekä Suomen ja Ruotsin jäsenyydet, ja Turkki kelpuuttaisi sen jälkeen vain Suomen, olisi se Pesun mukaan uuden mietinnän paikka myös Natolle.
– Velvoitetaanko Suomea itsehillintään ja viivyttämään (jäsenyyden) kansallista liittymisprosessia, vai otetaanko vain Suomi jäseneksi ja odotellaan Ruotsia, Pesu kuvailee mahdollisia pohdintoja.
Suomen ja Ruotsin yhtäaikaisen Natoon liittymisen puolesta puhuvien strategisten ja poliittisten perusteiden lista on siis pitkä, mutta samalla pitää varautua kaikkeen.
– On erittäin järkeviä argumentteja sen puolesta, että mennään Natoon yhdessä, ja sen pitää olla ehdoton prioriteetti. Mutta jos käytäntö sanelee sen, että toisin pitää tehdä, niin kyllä siihen jonkinlaiset ratkaisut löydettäisiin – ainakin väliaikaisesti, Pesu arvioi.