Tar on Cate Blanchettin hallitsema elokuva. Australialaisnäyttelijä esittää kuvitteellista kapellimestari Lydia Taria, jonka elämästä tulee aiheellisten ja aiheettomien syytösten jälkeen myrskyisää. Todd Fieldin ohjaama ja kirjoittama elokuva on saanut kuusi Oscar-ehdokkuutta, ja Blanchettille povataan naispääosan Oscaria.
Amerikkalaisen Tarin saksalaista vaimoa, konserttimestari Sharonia näyttelevä Nina Hoss on Saksan ykkösnäyttelijöitä. Hänen tunnetuimpia töitään ovat pääroolit Christian Petzoldin elokuvissa Barbara ja Phoenix. Viime vuosina hän on näytellyt kansainvälisissä sarjoissa, kuten Homelandissa ja Amazonin Jack Ryanissa. Saksassa Hossia arvostetaan myös teatterinäyttelijänä.
Hoss tiesi, että vaikka Sharonin rooli on tarinassa suuri, siitä tullaan puhumaan sivuosana.
– Tästä tulisi erilainen työtehtävä, se oli selvää alusta alkaen, Hoss sanoo.
Hänelle Blanchettin kanssa työskenteleminen oli jo yksin valtava vetovoimatekijä. Hoss ei peitä ihailuaan.
– On suunnattoman kiinnostavaa katsoa, kun Caten kaltainen osaaja tekee työtään, hän sanoo.
– Catessa ruumiillistuu ominaisuuksia, joista näyttelijän työn ytimessä on kyse. Sharonin rooli on tarkemmin katsottuna moniulotteinen tavoilla, jotka ovat elokuvan sävykkyydelle aivan olennaisia. Kun Lydia Tar itsepäisesti jatkaa umpikujaan, Sharon pelaa omaa peliään.
– Sharon ihailee Lydiaa taiteilijana, mutta oma asema Berliinin musiikkimaailman voimapariskuntana on hänelle salaa erittäin tärkeä. Hänkin osaa olla laskelmoiva, Hoss kuvailee.
Suurten teemojen elokuva
Perjantaina Suomen ensi-iltaan tuleva Tar mahdollistaa monia tulkintoja, mutta ainakin se on elokuva vallankäytöstä. Lydia Tarin tarina on alamäki, jossa valta-asemasta tulee ansa. Hossin mukaan sukupuoleen liittyvät kysymykset ovat osa kokonaisuutta – vain yksi osa. Tar on keskustelunavaus, hän sanoo.
– Mutta kyse ei ole metoo-keskustelusta. En lähestynyt elokuvaa ajatellen metoo-liikettä, joka toki on äärimmäisen tärkeä.
Hossille elokuvan teemat liittyvät rakenteisiin. Kansainvälisesti palvottu tähtikapellimestari Tar on Berliinin ja New Yorkin välillä sekä aina toisten asettamien odotusten mukaan liikkuva konstruktio, jonka alla on ihminen heikkouksineen.
– Vallan väärinkäyttö, ihmisten hyväksikäyttö – joudut miettimään, liittyykö se ihmiseen, ammattiin vai rakenteisiin, Hoss sanoo.
Lydia Tar on tilanteessa, jossa hänen pitäisi johtaa instituutiota ja samalla pysyä uskollisena omalle taiteelliselle näkemykselleen.
– Ovatko toiset ihmiset osaltaan puskeneet häntä tähän suuntaan, onko hän enää oma itsensä? Jos itseluottamus horjuu, vallankäytöstä voi tulla aggressiivista.
Hoss lisää, että jalustalle nostetut miehet ovat toimineet tuolla tavalla aina. Näkyvällä paikalla paineet ovat kovat.
– Neromyytti tulee rakenteista. Kuka on vastuussa järjestelmästä, jossa jotkut ylistetään jalustalle, Hoss kysyy.
Soitti itse viulua
Elokuvan Tar johtaa Berliinin filharmonikkoja ja Sharon on hänen konserttimestarinsa. Rooliaan varten Hoss opetteli soittamaan viulua.
– Ammatissani tuntee itsensä jatkuvasti muutenkin huijariksi, Hoss sanoo naurahtaen.
– Kauhistutti koko ajatus, että soitan ammattilaisten kanssa kaksi viikkoa. Ajattelisinko koko ajan, mitä he ajattelevat.
Hossilla on musikaalinen tausta, mutta viuluopinnot olivat jääneet vähiin. Silti hän uskalsi soittaa.
– Syntyi uusi dynamiikka. Loimme jotain yhdessä, Hoss sanoo konserttikohtausten haastavista kuvauksista.
– Petkuttamisen tunne on hermoja raastavaa vain, jos sen antaa olla.
Mahdollisesti feministinen elokuva
Tarin kolmannessa keskeisessä roolissa on ranskalainen Noemie Merlant. Hän näyttelee Lydia Tarin avustajaa, Francescaa.
– Francesca halusi seurata Lydia Tarin jalanjälkiä, hän haluaisi kapellimestariksi, mutta pyörittää nyt aikataulua ja tarjoilee kahvia, Merlant kuvailee.
Siinä kiteytyy niitä valtarakenteita, joita elokuva ironisoidenkin purkaa.
– Francesca joutuu taistelemaan musiikin maailmassa enemmän sukupuolestaan johtuen. Ja hänestä on tullut ihailemansa taiteilijan juoksutettava.
Merlant tunnetaan Celine Sciamman elokuvasta Nuoren naisen muotokuva. Myös siinä oli kyse naisista miesten maailmassa, tosin 1700-luvulla.
Merlant on varovainen vastatessaan kysymykseen, onko Tar feministinen elokuva.
– Jos sanoisin sen olevan feministinen, antaisin jo vastauksen eräisiin elokuvan esittämiin kysymyksiin. Elokuva haluaa katsojan kysyvän itseltään näitä kysymyksiä, Merlant muotoilee.