Minkä sortin sosialisti on Yhdysvaltain presidentiksi pyrkivä Bernie Sanders?

Sanders on menestynyt hyvin ensimmäisissä osavaltioiden esivaaleissa ja vaalikokouksissa. AFP / LEHTIKUVA
STT

STT

Yhdysvaltain presidentiksi pyrkivä Bernie Sanders on todennäköisesti saavuttanut juuri sen, minkä halusi, eli saanut muut demokraattien ehdokkaat sekä puolue-eliitin panikoimaan. Paniikkiin voi olla syytäkin, sillä Sanders on menestynyt hyvin ensimmäisissä osavaltioiden esivaaleissa ja vaalikokouksissa.

Kuten Politico -julkaisu kirjoitti tuoreeltaan Sandersin viime viikonvaihteen voittoisan Nevadan vaalikokouksen jälkeen: "Keskilinjan demokraatit katsoivat kauhuissaan, kun Sanders sai murskavoiton". Politico luonnehti demokraattien sielunmaisemaa sanoilla totaalinen paniikki. Atlantic-julkaisu vertasi demokraattieliittiä yhtä organisoituneeksi kuin televisiossa takavuosina riemastuttanut The Muppet Show -nukkekomedia.

CNN :n mukaan monet heistä pelkäävät, että Sandersin mahdollinen presidenttiehdokkuus tasoittaisi Donald Trumpin tien toiselle presidenttikaudelle, jolloin demokraattien näkökulmasta helvetti olisi irti, sillä Trumpin mellastelulle ei olisi mitään pidäkkeitä.

Sanders ei totisesti kosiskele keskilinjaa toisin kuin toistensa kannatusta syövät maltillisen linjan edustajat, kuten entinen varapresidentti ja aiempi ennakkosuosikki Joe Biden sekä uuden polven yllättäjä, pienehkön kaupungin entinen pormestari Pete Buttigieg. Sanders sai Nevadan vaalikokouksessa noin 47 prosentin kannatuksen, Biden ja Buttigieg yhteensä noin 35 prosenttia.

Vääriä näkemyksiä vääristä valtioista

Bernie Sanders, 78, on Vermontin osavaltion senaattori, jolla on takanaan kymmenien vuosien ura politiikassa. Hän on lähtöisin vähävaraisessa, työväenluokkaisessa Puolan juutalaisesta perheessä New Yorkista. Sanders yritti demokraattien presidenttiehdokkaaksi jo vuonna 2016, mutta hävisi tuolloin Hillary Clintonille.

Sanders on määritellyt itsensä "demokraattiseksi sosialistiksi". Sanalla sosialismi on Yhdysvaltain politiikassa hankala kaiku, sillä se yhdistetään myös kommunistiseen Neuvostoliittoon, arkkiviholliseen Kuubaan, Pohjois-Koreaan ja Kiinaan.

Sandersin historiassa on ollut vaiheita, jolloin hän on lausunut myönteisiä näkemyksiä esimerkiksi Kuuban yhteiskuntajärjestyksestä ja maan johtajan aikaansaannoksista. Näitä näkemyksiä ovat nyt kaivaneet arkistojen kätköistä esille Sandersin vastustajat, kertoo esimerkiksi Washington Post .

– (Kuuban aiempi johtaja) Fidel Castro jätti mustan perinnön pakkotyöleireistä, uskonnollisesta vainosta, köyhyydestä ja omien kansalaisten murhista, mutta puhutaan ihmeessä Castron lukutaito-ohjelmasta, pilkkasi maanantai-illan tviitissään liikemies Mike Bloomberg, joka niin ikään tavoittelee demokraattien presidenttiehdokkuutta.

Esimerkkiä Pohjoismaista

Sandersilla on tukenaan voimakas kansanliike, jonka ruohonjuuritason kampanjointi ovelta ovelle on ollut tehokasta ja vetoaa nuoriin äänestäjiin. Liikettä ei yhdistä yksi tai kaksi teemaa, vaan useat tärkeiksi koetut kokonaisuudet, kuten ilmastonmuutos, terveydenhuolto, työelämä- ja koulutuskysymykset. Sanders mainitsee usein poliittisen ajattelunsa esimerkkinä Pohjoismaat.

Sanders on onnistuneesti vedonnut nuoriin millenniaaliäänestäjiin.

– Ajatuksena on tuoda eri työväenluokkaiset ihmisryhmät yhteen. Hän näkee työväenluokan eri tavoin kuin aiemmin. Ennen ryhmässä olivat ikään kuin duunariluokan valkoiset miehet, mutta nyt nähdään niin, että uusi työväenluokka edustaa värillisiä naisia, vähätuloisia ja palveluammateissa olevia, arvioi Pohjois-Amerikan tutkimuksen professori Benita Heiskanen Turun yliopistosta.

Hän sanoo, että Sandersin poliittiset linjaukset ovat suomalaisittain ajateltuna vasemmalla, mutta tätä ei voi lokeroida vain yhteen puolueeseen. Virallisesti Sanders on sitoutumaton, ei siis demokraatti, vaikka kampanjoikin puolueen ehdokkuudesta.

– Olisi vähän epäoikeudenmukaista määritellä Sandersille puoluetta, mutta hänen ajamansa asiat menevät niin sanottuun vihervasemmistolaiseen kuplaan. On selvää, että hän on Suomeen verrattuna kokoomuksesta tai keskustasta vasemmalla, Heiskanen toteaa.

Terveydenhuolto uusiksi

Sandersin kiihkeä ja kärjistävä tyyli karkottaa maltilliset demokraatit, mutta toisaalta takaa hänelle uskollisia ja äänekkäitä kannattajia muutoshakuisista demokraateista. Hän lupaa kampanjassaan taloudellista, sosiaalista ja ympäristöpoliittista oikeudenmukaisuutta "avoin ja turvallinen Amerikka kaikille" -hengessä.

Hänen "sosialismiinsa" kuuluu muun muassa lupaus ilmaisesta terveydenhuollosta. Yhdysvalloissa terveydenhoito kytkeytyy usein työnantajan tarjoamaan terveydenhoitovakuutukseen. Sen turvin työntekijä ja hänen perheensä saavat avun sairauksiinsa.

Jos työsuhde päättyy, loppuu myös terveydenhuoltoetu. Vähävaraisille ja iäkkäille on kehitetty muita järjestelmiä, mutta kaiken kaikkiaan systeemi on kallis ja epätasa-arvoinen.

Voimakasta vastustusta terveydenhuoltouudistukselle

Sandersin mallissa yksityiset vakuutukset poistuisivat ja korvautuisivat kansallisella järjestelmällä, joka muistuttaisi pitkälti pohjoismaista systeemiä. Käytännössä malli johtaisi veronkorotuksiin, mikä herättää monissa voimakasta vastustusta.

– Tämä on suuri akilleenkantapää, sillä täsmällisiä lukuja ei ole pystytty kertomaan, huomauttaa Heiskanen.

Yhdysvaltalaisessa järjestelmässä vakuutusyhtiöt ja lääketeollisuus ovat voimakkaita lobbaajia, jotka vuorenvarmasti vastustavat Sandersin ohjelmaa. Heiskanen kuvaa Sandersin terveydenhuoltouudistusta niin radikaaliksi "että monelta yhdysvaltalaiselta happi loppuu". Vähitellen se on kuitenkin saanut taakseen hyväksyntää. Silti sen toteutumisen edessä olisi esteitä.

– Jos katsottaisiin pystymetsästä ja ehdotettaisiin kongressille tällaisia ajatuksia, näyttää siltä, että ei menisi läpi. Mahdotonta ei ole, että tilanne muuttuu, jos hän pääsee ehdolle ja saa puolueen ja kansanliikkeen taakseen.

Opintouudistus, ja minimipalkka ylös

Sandersin sosialismin listalla on myös vähävaraisten mahdollisuus ilmaisiin yliopisto-opintoihin. Yhdysvalloissa koulutus on usein erittäin kallista, ja monet vanhemmat alkavat säästää rahaa lapsensa yliopisto-opintoja varten jo tämän syntyessä.

Köyhien perheiden lasten mahdollisuudet päästä korkeakouluun ovat pitkälti kiinni erilaisista stipendeistä ja opintolainoista. Sanders on myös väläytellyt opintolainojen anteeksiantamista osana koulutusuudistustaan.

Sanders ajaa myös minimipalkkaa, joka olisi vähintään 15 dollaria eli noin 14 euroa tunnilta. Tällä hetkellä liittovaltiotasoinen minimipalkka on alle seitsemän euroa tunnilta, joskin monissa osavaltioissa se on korkeampi. Esimerkiksi Kalifornia soveltaa noin yhdentoista euron minimituntipalkkaa, mutta osavaltiokohtaiset erot ovat suuret .

– Vaikeaa se tietenkin on. Laajat uudistukset ovat katkeraa kalkkia ylipäätään, koska ei haluta standardisointia, jota Yhdysvalloissa pidetään tyrannian muotona, Heiskanen kuvaa.

Viikonvaihteessa jännitetään jälleen

Seuraavaksi ehdokkaat mittaavat kannatustaan tulevana viikonloppuna Etelä-Carolinan osavaltion esivaalissa, johon mennään Sandersin johdolla. Hänellä on nyt takanaan 45 puoluekokousedustajaa, Buttigiegilla 25 ja Bidenilla 15. Varsinaiseen presidenttiehdokkuuteen vaaditaan käytännössä vähintään 1 991 edustajaa. Puoluekokous päättää heinäkuussa, kuka demokraateista lopulta asettuu presidentti Trumpia vastaan.

Viime viikolla Washington Post kertoi Venäjän pyrkivän vaikuttamaan vaaleihin. Uutisen perusteella Venäjä haluaisi Sandersin voittavan demokraattien ehdokkuuden, mikä puolestaan edesauttaisi Trumpin uudelleenvalintaa. Sandersilla oli Venäjän presidentille Vladimir Putinille selväsanainen viesti.

– Pysy erossa Yhdysvaltain vaaleista. Presidenttinä huolehdin, että näin varmasti tapahtuu, Sanders sanoi lausunnossaan.

Kommentoi

Palvelut