Mielipide: Nuoret kaipaavat keskustaan elämää ja paikkoja, joissa saa olla – aikuiset miettivät paikkaa, jossa lapset saisivat harrastaa ilman, että heistä on haittaa

Sanna Karppinen

Heinolalaisista noin 20 prosenttia on alle 24-vuotiaita. Päätöksenteossa heidän äänensä kuuluu surkeasti: suurimmalla osalla heistä ei ole äänioikeutta.

Heidän mielipidettään ei kysytä tai se hankitaan sellaisilla mekanismeilla, jotka sopivat byrokratian ja hallinnon rakenteeseen, mutta eivät ole lapsille ja nuorille luontaisia. Päätöksenteossa ymmärrystä pyritään lisäämään kuulemalla nuorten sijasta virallisia tahoja, kuten nuorisovaltuustoa tai nuorten kanssa työskenteleviä.

Vaikka päättäjät tarkoittavat hyvää, he eivät ymmärrä, eivät tiedä, eivätkä edes pysty kuvittelemaan, koska oma näkemys rakentuu täysin erilaisista tekijöistä. Hyvä esimerkki on niin sanottu skeittimahdollisuus uuden lukion pihalla. Aikuiset pelkäävät mahdollisia ääniä ja elämää, jota nuoret toisivat mukanaan kaupungin keskustaan. Eli samoja asioita, joita lapset ja nuoret kaupungin keskustalta eniten toivovat!

Parhaillaan aikuiset ovat siis rakentamassa lukiolle nuorisotilaa ja nuorille pihan – nuorten kauan kaipaaman vapaa-ajan viettopaikan keskustaan. Ongelma syntyi, kun aikuiset totesivat, että eivät sittenkään halua nuorten tekevän siellä heille tavallisia asioita.

Skeittipaikalle alettiin pohtia uutta sijaintia vanhan linja-autoaseman taakse (hyvinvointilautakunnan esitys 10.2.). Sekään ei tosin sovi kaikille aikuisillekaan – sielläkin nuorista pelätään olevan haittaa. Lapset ja nuoret ovat fiksuja ja ymmärtävät hyvin millaista viestiä aikuiset tässä heille lähettävät.

Yhden viikonlopun aikana keskustelin aiheesta useiden lasten ja nuorten kanssa. Kukaan heistä ei ollut päässyt millään tavalla mukaan mihinkään keskusteluun, jossa aihetta käsiteltiin.

Totuus on, että aikuiset eivät aidosti kuuntele, koska joko kuvittelevat itse tietävänsä paremmin tai eivät halua kuulla.

Lehden ja somen kautta oli saatu tieto, että skeittipaikkaa ei haluta mihinkään. Varsinkaan sitä ei haluta niille paikoille, joihin lapset ja nuoret itse sitä toivovat, koska ne sijaitsevat keskustassa. Seurasin samaan aikaan aikuisten mielipiteitä Facebookissa ja totesin, että aikuiset puhuivat täysin eri asiasta.

Nuorten ajatuksissa oli, että Heinolasta puuttuu tekemistä, kun haluaa viettää aikaa ja hengailla. Aikuiset miettivät paikkaa, jossa lapset saisivat harrastaa ilman, että heistä on haittaa. Nuoret puhuivat keskustasta, koulujen pihoista ja vaikkapa uimarannoista, joissa kavereita tavataan ja vietetään nimenomaan sellaista aikaa, kun ei olla harrastuksissa tai koulussa.

Somessa aikuiset puolestaan miettivät, että jos ne skeittaisivat jossain hallissa tai raviradalla, niin melusta ei olisi harmia. Tehtäisiin niille oikein hyvät harrastuspaikat sinne sivummalle. Tehtäisiin paljon paremmat paikat kuin keskustaan, varmasti nuoret olisivat sitten entistä tyytyväisempiä.

Aikuiset jumittuivat pohtimaan yksittäistä aktiviteettia ja sen harrastamista. Nuoret puolestaan eivät edes toivoneet uusia harrastuspaikkoja, vaan keskustaan kaivattiin paikkaa, jossa nuoretkin saavat olla. Ehkä jotkut, jotka harrastavat korista, heittelisivät koripalloa koriin, skeittausta osaavat skeittailisivat, mutta suurin osa maleksisi, istuisi porukoissa ja hengailisi.

Nuoret ovat päivät koulussa, ja monet harrastavat paljon. Silti he sanovat sukupolvesta toiseen, että Heinolassa ei ole nuorille mitään tekemistä. Siihen aikuiset vastaavat, että meillähän on loistavat harrastusmahdollisuudet. Yleensä todetaan vielä, että nuoret eivät itsekään osaa sanoa, mitä heiltä puuttuu. Se ei ole kuitenkaan totta ja Skeitti-gate on tästä hyvä esimerkki.

Totuus on, että aikuiset eivät aidosti kuuntele, koska joko kuvittelevat itse tietävänsä paremmin tai eivät halua kuulla. Sulkemalla silmät ja korvat nuorten mielipiteiltä aikuiset voivat rakentaa ympäristönsä itselleen sopivaksi ja samalla esittää olevansa nuorten asialla.

Kirjoittaja on heinolalainen kaupunginvaltuutettu, kuntavaaliehdokas (PaHe).

Kommentoi