Mielipide: Kukaan ei ole vapauttamassa lehmiä pakkaseen kuolemaan

Susanna Simpanen

Kirjoitan Anne Joutsijärven kirjoitukseen ( IH 11.2.) liittyen.

Eläinaktivistit eivät kannata tuotantoeläinten vapauttamista luontoon, vaan systeemi ajettaisiin vähitellen alas. Keinosiemennykset lopetettaisiin, jolloin uusia yksilöitä ei enää syntyisi.

Eläinmäärän radikaalisti vähentyessä voitaisiin huolehtia pienemmän määrän hyvästä elämästä. Tällöin eläimet aidosti hyötyisivät ihmisestä, eivätkä olisi vain huippuunsa viritettyjä liha- ja maitotehtaita.

Kotieläimillä on paikkansa uhanalaisten perinneympäristöjen hoidossa. Suomessa läheskään kaikki lehmät eivät pääse laitumelle. Liha- ja maitoteollisuus kuitenkin mielellään käyttää markkinoinnissaan hyväkseen näitä vanhoista Suomi-filmeistäkin tuttuja maisemia. Ruokakaupasta löytyy kotitilan maalaismunia, naapurin maalaiskanaa ja maatiaispossun lihasuikaleita.

Sanavalinnoilla pyritään luomaan mielikuvia vanhanajan maalaistaloista kotieläimineen. Todellisuudessa suurin osa noista vakuumipaketteihin joutuneista eläimistä ei ole päivänvaloa nähnyt tai tuulenvirettä ihollaan tuntenut.

Ne ovat ehkä kuolleetkin nälässä. Nimittäin vuonna 2019 HKScanin Forssan teurastamolla toteutettiin Täydet mahat -projekti, jonka tarkoituksena oli vähentää teurassikojen täysien mahojen määrää, jotka teuraslinjalla aiheuttivat lisätyötä. Tehostuvasta toiminnasta hyötyi myös tuottaja, kun rehua ei haaskaantunut teuraiden suihin. Tällainen toiminta hyvin havainnollistaa, kuinka lihateollisuus on kiinnostunut eläinten hyvinvoinnista tasan niin kauan, kuin siitä on sille taloudellista hyötyä.

Arvostan suomalaista kasvituotantoon keskittyvää maataloutta, joka kauramaidonkin meille mahdollistaa.

Samoilla linjoilla tuntuu olevan myös kirjoittajan edustama puolue, Suomen Keskusta, joka vuonna 2013 vastasi Animalian ja SEY:n kyselyyn turkistarhoihin liittyen että ”eläinten hyvinvoinnista on aina huolehdittava tinkimättömästi”. Sitä paitsi, Jumalahan on antanut eläimet meidän käyttöömme. Kun on tarpeeksi ahne, löytää kyllä Raamatusta kohdan, joka oikeuttaa törkeimmänkin eläinrääkkäyksen.

Ylläpitäessämme lemmikkejä, ei ole oikein, että jotkin toiset eläimet joutuvat kärsimään ja kuolemaan. Lemmikkieläinten ruoat valmistetaan kuitenkin pitkälti teurasjätteistä. Loogista olisi, että ihminen aloittaisi muutoksen. Ihminen pärjää kasvisruoalla, koirat ja kissat eivät, joten ei ole reilua tehdä niistä syntipukkeja.

Liha- ja maidontuotantoa perustellaan huoltovarmuudella. Muun muassa sikoja ja broilereita ruokitaan soijalla. Mitä huoltovarmuutta on, että eläimet kasvavat täällä, mutta niiden ruoka tuodaan muualta? Soijan sijasta on alettu käyttää kotimaista valkuaista, esimerkiksi härkäpapua. Siitä saa helposti muokattua ihmisravintoa, joten eikö olisi järkevämpää syödä se itse?

Ekologisesti mantelimaito ei ole paras vaihtoehto eri kasvimaidoista. Tiia Kuusela (IH 4.2.) mainitsi myös kauramaidon, jota kannattaa suosia.

Arvostan suomalaista kasvituotantoon keskittyvää maataloutta, joka kauramaidonkin meille mahdollistaa. Eläinten yksipuoliseen hyväksikäyttöön perustuva liha- ja maitoteollisuus sen sijaan on kritiikkinsä ansainnut.

Kirjoittaja on kuntavaaliehdokas (vas.) Heinolasta.

Kommentoi