Päivän vieras: Lääkärit Jumalan asemassa

Heli Turve

Raflaava otsikko on herättelyä, sillä herättelyä nykyinen terveydenhuolto ja lääkäreiden asema kaipaisikin. Sekä omassa työssäni että yksityiselämässä olen monesti törmännyt kiviseinään lääkärikäyntien yhteydessä. Ylikävelemistä, kuuntelemattomuutta, vähättelyä ja niin sanottua Buranalla hoitamista.

Aikuisena ihmisenä jaksan kyllä kiviä kääntää saadakseni oikeaa hoitoa. Kaikki eivät jaksa. Voisin omista lääkärikäynneistäni kirjoittaa melkoisen novellikokoelman siitä, kuinka monta kertaa olen saanut niin uskomattomia vastauksia tai minut on jätetty kokonaan kuuntelematta.

Milloin on anemian hoidossa kyselty lapsuuden traumoja ja väitetty joitain hoitomuotoja vanhanaikaiseksi, kun ei ole edes viitsitty ottaa asioista selvää. Ferritiini-sanaa ei kannata enää edes sanoa tai saa välittömästi huuhaa-leiman otsaansa.

Onneksi on vielä osaaviakin asiantuntijoita, joilta saa apua. Sen hakeminen ei aina ole helppoa eikä halpaa. Yleisesti ottaen tuntuu, että varsinkin nuorten naisten ongelmat ohitetaan helposti.

Liian monta surullista tarinaa on masennuslääkkeiden syöttämisestä tai vääristä diagnooseista, kun ei viitsitä oikeita syitä tutkia tai edes uskota potilasta. Masennuslääkkeitä tuntuu olevan helpompi kirjoitella kuin ottaa potilasta vakavasti. Anemia tai nivelrikko, masennuslääkkeillä hoituu.

Olisi kaiketi parempi olla rapakuntoinen ja ylipainoinen, jotta saisi apua vaikkapa nivelrikkoon. Nuori, normaalipainoinen ja liikkuva ihminen ei vain voi nivelongelmista kärsiä.

Hetki kuuntelua ja ymmärtämistä, onko se niin vaikeaa?

Tältä ainakin tuntuu. Jokaisella ihmisellä olisi oltava oikeus tulla kuulluksi terveydenhuollossa, näin ei kuitenkaan ole.

Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla kuulluksi tuleminen ja terveysongelmien hoitaminen pitäisi olla ensisijaista, koska puhumme tulevaisuuden veronmaksajista. Työssäni olen monesti kuullut puistattavista lääkärikäyntikokemuksista.

Jotkut jopa pelkäävät lääkärikäyntejä, enkä ihmettele. Olen joskus lääkärikäynneillä ollut mukanakin ja ikävä kyllä on tilanteita, joissa lääkäri on istunut pöydän toisella puolen nostamatta kertaakaan katsettaan eikä ole lainkaan kuunnellut nuoren asiaa.

Ja vastaus on yleensä Burana. Kaikkeen vaivaan. Tuntuu kuin nuorilla ei olisi oikeutta sairastaa.

Kuitenkin monilla on huomattavia haasteita terveytensä kanssa ja he tarvitsisivat ohjausta ja tukea, kokonaisvaltaisesti. Hoitamatta jättäminen voi johtaa työn ja opiskelun ulkopuolelle jäämiseen ja tähän ei yhteiskunnalla pitäisi olla varaa.

Nuorisotutkijat Anu Gretschel ja Sami Myllyniemi julkaisivat vuonna 2020 tutkimuksistaan artikkelin, jossa käsiteltiin nuorten syrjäytymisen syitä.

Yksi oli juuri ontuvat terveyspalvelut. Monet nuoret olivat kertoneet jääneensä vaille tukea oikeanlaisten terveyspalveluiden löytämisessä.

Yhtä lailla nuorilla on samoja tuki- ja liikuntaelinsairauksia, reumaa, selkäongelmia, nivelsärkyjä ym. kuin vanhemmillakin, vaikka heitä ei uskota. Vaatii melkoisia ponnisteluja ja kivien kääntämistä saada nuoria oikean hoidon äärelle.

Ihmettelyä herättää yhden ammattikunnan valta ihmisten elämässä. Näin ei saisi olla. Kenenkään ei pitäisi joutua ylikävellyksi lääkärikäynnillä. Vastuu toisen ihmisen elämästä on valtava.

Kaikkia vaivoja ei liikunta ja Burana paranna. Ohjaaminen tutkimuksiin ja hoitoon voisi parantaa monen ihmisen elämänlaatua. Yksi hetki kuuntelua ja ymmärtämistä, onko se niin vaikeaa?

Kirjoittaja on työtoiminnan ­ohjaaja, sosionomi ja hevosiin ­vapaa-aikansa upottava perheenäiti.

Kommentoi