Mielipide | Ruokaturva on osa yhteiskuntamme kokonaisturvallisuutta

Maataloustuottajien kiristyneestä taloudellisesta tilanteesta ja jopa ahdingosta on puhuttu pitkään. Myös viljelijöiden jaksamisen ongelmista on kirjoitettu eri medioissa. Asia on noussut esille seurakunnissakin, joissa maataloustuottajista on tullut seurakuntien diakoniassa uusi kohderyhmä.

Maatalousyrittäjien ahdinko tuntuu vain kiristyvän. Lannoite- ja muut tuotantokustannukset ovat nousseet rajusti niin, että menot ovat suuremmat kuin työstä saatu tulo. Se johtaa yhä useammat maatalousyrittäjät umpikujaan.

Luonnollisesti koronapandemian ja Ukrainan sodan seuraukset koettelevat myös maataloustuottajia. Epävarmuus tulevaisuudesta luo paineita yrittämiseen.

Yhteiskunnassamme käydään parhaillaan laajaa turvallisuuskeskustelua. Kyse ei ole ainoastaan sotilaallisesta turvallisuudesta, vaan jokaista koskevasta kokonaisvaltaisesta asiasta.

Maataloustuottajilla on yhteiskunnassa erityinen tehtävä.

Merkittävä osa turvallisuutta on riittävästä ruoasta huolehtiminen. Elämme globaalissa maailmassa, mutta viime vuodet ovat opettaneet, että tuotanto ja jakelukanavat voivat helposti halvaantua. Silloin jokaisen kansakunnan tulisi selvitä omillaan, ehkä pitkiäkin aikoja.

Suomalainen yhteiskunta rakentuu vahvalle eri viranomaisten ja toimijoiden yhteistyölle. Kun jokainen hoitaa oman vastuualueensa ja tehtäväkenttänsä, kaikki asiat hoituvat. Ruokaturvasta huolehtimisen kohdalla on nyt tummia pilviä.

Jokainen voi vaikuttaa ruokaturvaan. Yksilön valinnat heijastuvat aina lähipiiriä laajemmalle. Suosimalla kotimaisia tuotteita ja maataloustuottajien lähituotantoa toimimme niin maailmanlaajuisesti hyvinvoivan luonnon hyväksi kuin oman maamme maatalousyrittäjien tukemiseksi.

Isä meidän -rukouksen pyyntö ”anna meille jokapäiväinen leipämme” johtaa muistamaan riippuvaisuutemme Luojasta ja hänen luomakunnastaan. Ruoka ei ole kulutushyödyke, vaan välttämättömyystarvike. Maaseutu ja maanviljelys ovat elämän edellytys.

Maataloustuottajilla on yhteiskunnassa erityinen tehtävä. He tuottavat yhteisen ruokamme ja ylläpitävät hyvinvoivaa maaseutuympäristöä. Maataloustuottajien ahdinko on taakka, jota on kannettava yhdessä. Maatalous on erityisasemassa, koska ruoantuotanto ei ole vain talouden asia. Riittävä ruoka on elintärkeää kaikelle elämälle.

Ruoan tuotanto riippuu sääoloista ja siitä, että ympäristö ja ilmasto mahdollistavat viljelyn. Luonto opettaa nöyryyttä: olemme riippuvaisia maasta, olemme sidoksissa Luojaan. Siksi isovanhempamme tekivät leipomansa leivän päälle ristinmerkin.

Maataloustuottajien ja kotimaisen tuotannon tilanne on yhteinen asiamme. Tässä ruokaketjun eri toimijoilla on vastuunsa ja tehtävänsä. Tärkeintä on huolehtia siitä, että jokaisella Suomessa asuvalla on kaikissa oloissa ruokaa. Tähän tarvitsemme kotimaista kannattavaa tuotantoa ja jaksavia tuottajia.

Kirjoittajista Häkkinen on Mikkelin, Jolkkonen Kuopion ja Salomäki Lapuan hiippakunnan piispa.