Mielipide: Heinolan sote-toimiala on saattohoitovaiheessa – tulevaisuuteen tähtäävien hankkeiden, investointien ja kehittämisen aika on ohi

Harri Salonen

Itä-Häme kirjoitti (18.9.) kaupunginvaltuuston talousseminaarista, sote-menojen kasvusta ja kaupungin velkataakasta.

Sekä näkemykseni että talousseminaarissa enemmistönä ollut näkemys vuoden 2022 alijäämäisestä talousarviosta on kielteinen. Kaupungin ei tulisi tehdä alijäämäistä talousarviota, saati toteuttaa sellaista. On syytä elää olemassa olevien rahojen mukaan tilanteessa, jossa kaupungin asukaskohtainen velka on jo kaksinkertainen maan keskiarvoon nähden.

Nähdäkseni asiassa vallitseva tilanne on hieman hullunkurinen ja marssijärjestys väärä.

Jos kerran alijäämäisyyttä ja sote-menojen kasvua ei haluta hyväksyä, edellä kerrottu tilanne vaatisi kaupunginvaltuustolta asiassa selvää isännän vallan ottoa ja talousarvioita koskevaa linjausta viranhaltijoille.

Talousarvion tasapainottamisessa ratkaisevinta on tietenkin se, miten vuonna 2022 aiotaan toimia sote-puolelle, joka käyttää leijonan osan rahoista (yli 70 miljoonaa euroa) ja jossa tämän ensimmäisen talousarvioversion mukaan menojen nousu olisi suurinta (4 %).

Jokainen ymmärtää, että jo sote-menojen yhden prosentin sopeutus vastaa noin 700 000 euroa rahassa ja että näin ollen jo noin kahden prosentin sopeutuksella tasapainotettaisiin koko kaupungin talousarvio, jonka tämänhetkinen versio on noin 1,5 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Jo noin kahden prosentin sote-menojen sopeutuksella tasapainotettaisiin koko kaupungin talousarvio.

Kuten mainitussa Itä-Hämeen kirjoituksessa on ollut esillä, talousseminaarissa oli valtuutettujen kesken varsin hiljaista sen suhteen, miten sote-puolen sopeutuksia tulisi käytännössä tehdä eli mistä säästää käytännössä. Nähdäkseni tässä vaiteliaisuudessa on taustalla olosuhde, että valtuutetuilla ei yksinkertaisesti ole tietoa siitä, mitä talousarviolukujen (esitettyjen menojen) taustalla käytännössä perimmiltään on.

Koska luottamushenkilöllä ei ole tätä käytännön tason tietoa, on arvatenkin vaikeaa lähteä aprikoimaan, mistä säästöjä voisi käytännössä lähteä tekemään. Luottamushenkilöt ovatkin tällä hetkellä aika täydellisesti esittelevän viranhaltijan antamien tietojen ja mahdollisten liki yksittäisten säästöesitysten armoilla.

Luottamushenkilön näkökulmasta olisikin erinomaisen tärkeää, että toimialakohtaisen talousarvioesityksen ohessa olisi myös useampikohtainen lista käytännön vaihtoehdoista, joista joitain vaihtoehtoja valitsemalla menoraami olisi mahdollista saavuttaa – sikäli mikäli taloudessa on oikeasti halu ja tavoite välttää alijäämäisyys ja menojen kasvu.

Olisi myös tärkeää suhtautua avoimesti ja ennakkoluulottomasti kaikkiin mahdollisiin sopeutuskeinoihin. Esimerkiksi sote-puolen suhteen on vaikea kuvitella, etteivätkö menosopeutukset siellä olisi mahdollisia.

On vaikeaa kuvitella myös, että nykyinen talousarvioesitys olisi ainoa absoluuttinen totuus ja oikea tapa toimia. Menosopeutuksien tekeminen on kuitenkin onnistunut usein paikoin muualla Suomessa – siellä missä kyseiseen toimeen on tartuttu. Esimerkiksi nykyistä Päijät-Sotea edeltäneessä Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä menoja laitettiin kuriin yt-neuvotteluilla vuonna 2019.

Olisi aiheellista tiedostaa, että tuleva vuosi on viimeinen vuosi, kun Heinolan kaupunki tuottaa sote-palveluita. Sosiaali- ja terveystoimialassa on siis kyse niin sanotusti saattohoitovaiheessa olevasta toimialasta. Tarvitaanko Heinolassa esimerkiksi enää aivan välttämättä kaikkea sitä hallintoa sote-puolella, jota taannoin?

Kaikenlaisten tulevaisuuteen tähtäävien hankkeiden, investointien ja kehittämisen aika on todellisuudessa ohi Heinolan sote-hallinnon osalta. Päijät-Sote tulee reilun vuoden päästä joka tapauksessa panemaan kaiken uusiksi, omien käytäntöjensä ja ohjeistuksiensa mukaisiksi.

Vuoden 2023 alussa Heinolan kaupunki joutuu myös vastikkeetta luovuttamaan Päijät-Sotelle kaiken sote-puolen irtaimiston ja tarvikkeet. Vuoden 2022 osalta tulisi pohtia kriittisesti myös kaikenlaisia investointiluonteisia menoja ja tarvikehankintoja, koska kaikesta joudutaan kumminkin luopumaan vastikkeetta kyseisen vuoden päätteeksi.

Kirjoittaja on heinolalainen kaupunginvaltuutettu ja hyvinvointilautakunnan varapuheenjohtaja (ps.).

Kommentoi